Kun laksin Suomeen,niin annoin naapurilleni suomalaisen ystavani (joka oli asunnonvahtina)puhelinnumeron ja pyysin hanta pitamaan vahan silmalla asuntoamme.
Kun tulin lomalta,niin leivoin kakkua,ja vein naapurilleni kiitokseksi avusta.
Tuo tuollainen pikkuvieminen on taalla tapana naapureitten kesken.
Meilla on ovessa ulkopuolella tuollainen "kolkutin",missa on ovisilma keskella.
Toissailtana klo 22.30 oveemme kolkutettiin.Ei siis soitettu ovikelloa.Koskaan en avaa paivallakaan ovea tuntemattomille.Saatikka sitten tuohon aikaan illasta.
Katsoin ovisilmasta ja ovemme takana oli nuorehko mies,jota en tuntenut.Seurasin hanta ja kun en avannut ovea,niin han soitti naapurini ovikelloa.Naapurillamme on turvaristikko-ovi oman ovensa lisaksi,joten han avasi oven.Mies oli hataantynyt ja sanoi naisen nimen,jota muka etsii,naapurini sulki ovensa nopsaan.Mies ei lahtenyt hissilla,vaan rappusia alaspain.
Naapurini soitti isannöitsijalle(asuu 5 kerroksessa)joka tarkisti toisen miehen kanssa koko rappukaytavan ,mutta kyseinen mies oli jo havinnyt.
Luultavasti oli alaovi jaanyt joltain auki,ja nain sivullinen paasi rappukaytavaan.
Rehellisilla asioilla ei tama kulkija kylla ollut.Oli sanonut 2 kerroksessa etsivansa jotain miesta.Oliko varasaikeissa,ja ottamassa selvaa,keta on missakin kotona,niin tieda hanta.İsannöitsija oli sita mielta,etta saattoi olla myös hakemassa rappukaytavasta yösijaa,koska oli sadeilma.Mutta miksi sitten kolkutteli oville?.
Eilen sitten tapasimme naapurini kanssa taas rappukaytavassa.Han pyysi minut kotiinsa kahville,ja halusi,etta vaihdamme puhelinnumeroita silta varalta,etta joskus apua tarvitsee.
Naapurini on leskinainen,joka asuu yksin.Lapset kayvat perheineen aika usein hanen luonaan.On asunut yli 20 vuotta Australiassa.Rauhallinen ja mukava naapuri.
Koskaan ei voi tietaa,milloin naapuriapua tarvitsee.Turvallisuutta tuli minunkin elamaani lisaa taman naapurini myöta.
Turvallista alkavaa viikkoa,ystavat.
21 kommenttia:
Ihanaa, kun on hyvä naapuri. Tietää avun saantia, jos on jotain tarvi, puolin ja toisin. Se kyllä tuo määrätynlaista turvallisuutta.
Hyvä naapuri on kullan kallis! Täällä monessa paikkaa toimii myös noin;ystävän talossa avaimen voi aina jättää naapurille ja molemminpuolin lainata vaikka sokeria,jos tarve on. Tässä omassa asuintalossani ei ihan sama meininki ole...
Mummeli:Ja nyt varsinkin,kun mieheni on viela Suomessa.
Yaelian:taalla voi myös naapurista menna lainaamaan vahan kaikenlaista.Meidan talossamme on asiat muutenkin hyvin jarjestyksessa.Ensimmainen talo taalla,missa asumme,niin pidetaan myös vuosikokoukset.On puheenjohtajat ja rahastonhoitajat jne.Asiat hoituvat kunnolla.
Huh, inhottava tapahtuma. Tuo on totta, etta hyvassa naapurissa on hyva turva ja apu.
Ompa kaunis kolkutin.
Hienoa, että teillä on siellä naapureitten kanssa hyvät välit, niin sitä pitää, kuulostaa ihanalle.
Höö, ei täällä Suomessa ole enää.
Kun olin lapsi,äiti pystyi lainaamaan vielä kupin sokeria esimerkiksi naapurilta, hulluks luulee, jos nyt menisin kerjäämään ::O
Kolme vuotta olen asunut tässä, enkä tunne yhtään naapuri, muuta kuin käden helautus ja terve, siinä kaikki :D
Oikein hyvää ja turvallista viikkoa ystävä hyvä ja levollista yötä ♥
Hyva etta teilla on turvaa toisistanne.
Meilla asuu vuokraisanta alakerrassa ja hanen kanssaan on nyt sovittu, etta huudan lujaa apua jos esim. kaadun yksin taalla. On minulla tosin heidan puh.nrokin jos jotain sattuu. Itsella on hieman turvallisempi olo, kun tietaa avun olevan lahella.
Varmaan säikähdytti! Mutta ihana, että tuollaisesta pelottavasta kokemuksesta tuli sitten kahvikutsu ja parempi tutustuminen naapuriin. Ihana kun on joku noin lähellä varsinkin tosiaan kun miehesi on nyt Suomessa.
Halaus hiljaisesta sunnuntaistani (mies ja lapsi kauppareissulla kaksistaan)
Yksin asuvalle naapurit on tosiaan ehdottoman tärkeitä, vaikka vain soittamaan apua tarvittaessa. Kiva sentään että tuostakin häiriöstä oli jotain hyötyä naapurisuhteisiin.
Meillä tuli kyllä naapuriapu tutuksi sekä tarpeen viikko sitten kun kaupunki oli kaaoksessa. Se lujitti entisestään naapurisiteitä vaikka emme asu edes kerrostalossa vaan omakotitaloissa niin kaikki huolehtii alueen turvallisuudesta varmasti jatkossakin.
Tuula:Taalla naita sattuu ja tapahtuu.
Seijastiina:.Ovikellokin on.mutta monet paikalliset kayttavat tuota kolkutinta.
Suomessa eivat naapurit korviaan lotkauta,vaikka jollain olisi suurikin hata.Ei ainakaan kovin helposti.
Kiitos,kylla nukun ihan hyvin.
Kuwaitin kaunotar:Turvallisuutta todella lisaa se,etta on auttavaisia naapureita.
Helja:En mina saikahtanyt.Naihin on varautunut,kun niita valilla sattuu ja tapahtuu.Poliisiasemakin on ihan nurkan takana,ja tulevat nopsaan,joıs sinne tarvitsee soitta.Sovittinkin,etta jos samanlainen viela toistuu,niin heti soitetaan poliisi paikalle.Jaa tungettelija kiinni.
Sirokko:Oli tosiaan mukavaa,etta tutustuimme paremmin naapurin kanssa.
Mizyena:Tuon uskon.Kylla monet vaikeat tilanteet saavat ihmisia lahentymaan.
Ja teilla tosiaan oli siella tiukat paikat.
Todella hienoa naapuruutta. Monestihan ei kukaan tunne, tiedä eikä välitä.
Meillä on Tallinnan asunnossamme myös ihana naapuri, eläkeläispariskunta, jotka huolehtivat puolestamme, että "kaikk on korras" ja saamme olla huoleti.
Heissan ystäväni!
Kiva kuulla, että Suomen matkasi oli onnistunut ja kaikin puolin mukava:) Omaan kotiin on aina ihana palata matkan jälkeen:)
On hyvä, että naapurit vähän katsovat toistensa kotien perään, kun ollaan poissa ja antavat toisillen apua tarvittaessa!:) Näin sen pitää ollakin, se on välittämistä:)
Lämmin kiitos sinulle niin kauniista sanoistasi blogissani!!<3
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle sinne kauas!<3
Kyllä vain hyviä naapurisuhteita kannattaa vaalia. Varsinkin kun ei ole perhettä eikä sukua lähitienoilla hyvien naapureiden tärkeys korostuu. Kiva, nyt voitte soittaa toisillenne jos avuntarvetta ilmenee!
No johan oli ihme hiippari. Naapuriasikin varmasti ilahduttaa uusi ystàvà ihan niin kuin sinuakin. Onko se vaarallista aluetta missà asut?Oliko tàmà ensimmàinen kerta kun tàllaista sattui?
Meillä oli hyvää yhteistyötä n.10v sitten, mutta totesin että suurin osa on jo lähtennyt siihen viimeiseen asuntoonsa! Onneks on alakerran Liisa, viellä työelämässä, napakka ihminen ja kivakin kaiken lisäks ja hän kattoo tarvittaessa ja muutenkin teemme yhteistyötä! Lehtiä ja muitakin tavaroita kierrätämme..;)
Anja:Turkissa naapuriapu toimii niin monella tapaa.İhmislaheisyyshan on taalla aivan eri luokkaa,mita Suomessa.
Johanna:Todellakin voi tulla eteen tilanteita,etta pitaa turvautua puhelimeen tarvitessaan naapuriapua.
Marge:Suomenmatka oli antoisa kylmyydesta ja lumesta huolimatta.
Blogissasi on aina ilo vierailla.
Varsinkin tallaisessa miljoonakaupungissa,missa on monenlaista kulkijaa,niin naapurisuhteet ovat hyva olla olemassa.
Ciacy:Tama,missa asumme,niin ei ole mitenkaan erityisesti vaarallista aluetta,mutta kaupungin keskustaa,missa enemman liikkuu kaikenlaista kulkijaa.
Kun on miljoonakaupungista kyse,niin silla on suuren "maailman" elkeet.
Ei ollut ensimmainen kerta.Mutta ne muut oven takana olijat ovat olleet paivasaikaan.
Maikku:Mukavaa,etta sinulla on siella sellainen "alakerran Liisa".
Asuthan sinakin keskustassa,missa liikkuu monenlaista kulkijaa.
Ihan hämmästyin että on jo kaksi vuotta siitä kun muutitte Antalyaan. Tuntuu että äskenhän se vasta oli:) Kyllä aika menee nopeasti.
Kiva kun olet tutustunut naapuriisi. Se tuo turvallisuuden tunnetta.
Mukavaa viikon jatkoa ystäväin!
Tamakin riippuu varmaan kaupungista, asuinalueesta ja ihan yleisesti jossain talossa asuvista ihmisista. Taalla naapurit mekkaloivat, jos osuu samaan aikaan kaytavaan niin vetavat oven kiinni. Moni ei edes kohdatessaan tervehdi. Kerran kun ei ollut avaimia ja jouduin pariin kertaan soittamaan ovisummeria paastakseni sisalle, niin myohemmin ilmoitettiin (ei tietenkaan suoraan vaan vuokraisannan kautta) etta jos viela hairitsen niin tulee poliisiasia. Myoskin kerran minulle viela taysin tuntematon naapuri tuli meuhkaamaan jostain parvekkeelle muka meilta tippuneesta roskasta. Etta sellaista taalta, ei ihan osu kohdalleen perinteisen turkkilaisen ideaalinaapuruston kanssa. Suomessa kylla meidan asuinalueella tunnemme kaikki naapurit ja varmaan jokaisen luona on kylailtykin :)
Maria
Susanna:Niin minustakin tuntuu,etta juurihan sita muutettiin Fethiyesta tanne Antalyaan.
Oli tosiaan mukava tutustua naapuriin kahvikupposen aarella.Pitaa jossain valissa kutsua hanet meille.
Maria:Olen Alanyasta kuullut jonkun muunkin kertovan samaa,mita sina.Eika todella kuulosta perinteelliselta turkkilaiselta toiminnalta.
Minulla on naapureista hyvat kokemukset.Kerran jai Fethiyessa myös minulta avaimet kotiin.Silloinkin mies oli Suomessa.Alakerran poikamiehet tulivat apuun,ja avasivat henkkarilla oven.Nykyisesa asunnossamme ei ovea niin helposti avatakkaan,joten avaimet kannattaa olla mukana.
Tassakin,missa nyt asumme,niin aina naapurit tervehtivat,ja myös mina.Monen kanssa vaihdamme muutaman sanankin.
Tuo jo menee liiallisuuksiin,jos summerin soitosta valitetaan.
Ja onneksi talomme on rauhallinen.Meidan asuntomme entiset asukkaat olivat olleet hairiköita.Huumeita ja juomista.Nyt ovat naapurit meita kiitelleetkin,kun ollaan "normaaleja" kansalaisia.
On meillakin ollut joskus isompikin porukka kylassa,ja varmaan on aanta kuulunut naapureihin(ei yölla),mutta kukaan ei ole valittanut.Kaikilla turkkilaisillahan sita on valilla enemmankin ihmisia kotonaan.
Kurja varmaan asua tuollaisessa ymparistössa.
Taytyy vaan ajatella positiivisesti. Tuo ei voi olla mitenkaan henkilokohtaista kun eivat edes tunne, naita voi sattua missa tahansa. Ehka osa on vain liian kiireisia tai ujoja olemaan naapurien kanssa tekemisissa.
Maria
Maria:Voi todellakin sattua missa vain tuollaiset asukkaat taloon.Meilla on ollut onnea,kun ei asuta sellaisessa talossa,missa on hermoherkkia ihmisia.Ja tiedan kylla,etta niita taaltakin löytyy.
Lähetä kommentti