perjantai 30. lokakuuta 2009

TERVEELLİSTA!

Paivan suosituin puheenaihe on naina paivina ollut "sikainfluenssa ja sen rokotukset".Myös tiedotusvalineista saamme neuvoja ja tietoa asiasta paivittain.Ainakin taalla Turkissa.


yhtena tarkeana osana on noussut esille kasvisten ja juuresten kayttö paivittain.Normaalistikkin ruokavalioon pitaisi sisaltya joka paiva ainakin puoli kiloa kasviksia ja hedelmia.Ja monipuolisesti kaytettyna kaikissa vareissa.



Persiljaa on kehoitettu kayttamaan monin eri tavoin. Aamuin ja illoin pitaisi kuulemma syöda pikkuoksa persiljaa tuoreeltaan.Persijan varsista voi keittaa teeta,jota aamuisin nautitaan situunan ja hunajan kera.




Sipulia ja valkosipulia myös paivittain.Valkosipulia 3-4 kyntta paivittain.

Hunajaahan taalla Turkissa kaytetaan paljon.Kaupoissa on seka purkkihunajaa,etta kennossa olevaa hunajaa.Minun lempihunajani on tuossa kuvassa oleva mantyhunaja.Se on variltaan tummaa,ja paksua hunajaa.yhteen aikaan sanottiin,etta tata hunajaa tuottavat vain Turkki ja Kreikka. Saako sita Suomesta,en tieda,mutta luulisin,etta saa.

Muistakaamme nyt kaikki laittaa energiamme sikainfluenssan torjuntaan syömalla terveellisesti ja monipuolissti.Lisaamalla kasvisten ja vihannesten paivittaista kayttöa.
Ja ennenkaikkea toivotaan,etta tauti haviaisi mahdollisimman nopeasti ,eika aiheuttaisi kuolemantapauksia.
Muistakaamme myös huolehtia hyvasta hygieniasta ja kasienpesusta.

İnfluenssatonta viikonloppua ystavat!

torstai 29. lokakuuta 2009

CUMHURİYET BAYRAM (TASAVALLAN-İTSENAİSYYSPAİVA)


Tanaan on Turkissa vietetty 86:tta itsenaisyyspaivaa (tasavallan paiva).Monin juhlallisuuksin myös taalla Antalyassa. Kuvassa(uutisantia netissa) marssivat sotaveteraanit.

Koululaiset marssivat myös soittokuntineen.Osa heista meidan kotimme ohitse.

Juhlallisuuksia emme olleet Ataturkin aukiolla katsomassa,mutta Turkin lippu on liehunut myöskin meidan parvekkeellamme merkkina,etta olemme hengessa mukana.
Jokaiselle ,itsenaisyyden saavuttaneelle maalle tama paiva on hyvin tarkea.Mielestani on tarkeaa,etta ainakin itsenaisyyspaivana palautetaan mieliin asiat,jotka tahan saavutukseen johtivat.Tarkeaa varsinkin jalkipolville,jotta voivat maataan arvostaa ja kunnioittaa.Kunnioittaa ja muistaa myös heita,jotka taman niin vaikean ja vaarallisen tien kavivat ja työn tekivat.

                              CUMHURİYET BAYRAMI'NIZ  KUTLU OLSUN!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

TOİPUMİSTA!


Nyt on 8 paivaa oltu kotona toipumassa.Ruokahalu on palannut.Vasymys ja heikko olo vahenee paiva paivalta.Tanaan on ensimmainen paiva,kun mieheni on ollut koko paivan menoillaan. Viela eilen tuli kova vasymys,kun kavi parturissa.Asken kavi kotona syömassa,ja sanoi,etta valilla on paivan mittaan tullut vasynyt olo,mutta se on mennyt ohi.
Alkuun liikkuminen ulkona oli todella vaikeaa vasymyksen takia.Lauantaina jo kavelimme hiljakseen kolmisen tuntia valilla istuen.Puistomme kahvilassa teeta juoden

Satamassa istuskelimme ystavan veneessa nauttien ihanasta syysilmasta. Ja

ihaillen sataman veneita ylhaalta naköalapaikalta.
Sunnuntaina jo olikin sitten pilvinen paiva.İllalla myrskysi ja ukkosti.Samaa rataa meni maanantai,joten ulkoilut jaivat vahiin.
Talvi taisi taas tulla "yhtena" paivana,niinkuin tavallisestikkin taalla. Lampötila putosi 10 astetta,kun satoi,mutta taas tanaan auringonpaisteessa oli lamminta +26.Auringon laskettua lampö on tippunut +22 asteeseen.
Huomenna on Turkin İtsenaisyyspaiva (Tasavallan paiva).
Turkin lipun jo laitoin parvekkeelle liehumaan.

perjantai 23. lokakuuta 2009

SAİRAALAN ARKİPAİVAA ANTALYASSA



Paivamme sairaalassa alkoi aamupalalla kello 6. Ruoanjakajat tulevat ruokakarryn mukana keittiösta.Ovat siis keittiöhenkilökuntaa.Heilla kivat ja varikkaat työasut.Oranssin variset housut ja liivi,ja valkoinen t-paita,seka valkoinen paahine.
Omaishoitaja hakee potilaalle ruoan kaytavalta,jonka jakaja annostelee sen mukaan,mita potilaan kohdalle on kirjoitettu.Omaishoitaja saa myös ruoan.
Taalla ei ole sairaaloissa ruokailuvalineita,vaan ne on oltava jokaisella itsellaan mukana.Samoin kasipyyhepaperi ja sen sellaiset.Myös ruokajuoman hankkii jokainen itse.
Sairaalassa myös potilaat ovat omissa vaatteissaan.Suurimmalla osalla nakyi olevan pyjama.Liikkuvat potilaat pukevat paivalla normaalit vaatteensa.

Aamupalan jalkeen yöhoitaja mittaa verenpaineen ja tuo kuumemittarin kainaloon.Joskus nama toimenpiteet jaavat paivahoitajille.

Taman jalkeen saapuvat sairaala-apulaiset siivoamaan.Tata ammattikuntaa on paljon ainakin taalla Antalyan valtion sairaalassa. Yksi tyhjentaa vessoista roskat.Hanen perassaan tulee toinen,joka pyyhkii huoneen lattian ja muut pinnat.Viimeiseksi pestaan vessa.Likapyykkien keraamisessa ja sankyjen petaamisessa on kolmas työntekija.
Sitten löytyy tata ammattikuntaa viela lisaa moneen muuhun tehtavaan,kuten potilaitten kuljettamiseen erilaisiin tutkimuksiin jne.
Laakarinkierto on siina klo 9 maissa.Tama riippuu aina siita,missa tehtavassa osaston laakari kunakin paivana on.Mehan oltiin sydan-ja keuhkokirurgisella,joten meidan laakarimme toimi myös leikkaussalissa vuorollaan.Samat laakarit ovat vuoropaivina myöskin poliklinikalla.

Kello 10 hoitaja jakaa laakkeet.Pistettavat ja tiputettavat hoitaja antaa,mutta tabletit jattaa pöydalle,josta omainen ne sitten antaa.

Ruokailu on kello 12. Mitaan paivakahveja eika iltapaloja ole,vaan ne saa jokainen ostaa sairaalan kanttiinista,mika on auki ympari vuorokauden.Sairaalassa on myös pieni kauppa,josta saa kaikenlaista purtavaa.Myös ruokailuvalineet,jos on unohtunut kotiin.

Paivalla ovat sitten erilaiset tutkimukset ja röntgenit.

Laakari on tavattavissa osastolla todella paljon.Hanen luokseen voi menna milloin vain kysymyksineen.Nain ainakin osastolla,missa me olimme.

İltapaivalla kllo 16-17 valilla hoitaja mittaa verenpaineet ja kuumeet.

İltaruoka tulee kello 18.

Taman jalkeen ei sitten mitaan ihmeellisempaa olekkaan.Paitsi sellaisilla,joilla on jotain toimenpiteita,kuten leikkauksissa juuri olleet.

Vierastunnit tassa sairaalassa ovat kello 14-15 ja 19-20.İllalla ei osastoille paasteta alle 12 vuotiaita lapsia vierailemaan muuta,kuin erikoistapauksissa.


Myöhemmalla iltaisin kiillotetaan osastojen hissiaulat koneellisesti.Ajelipa mies niin nopsaan,etten saanut kunnon kuvaa.

Potilashuoneissa on lahes kaikissa televisio.Jaakaappi on jokaisessa.talla osastolla kaikki huoneet olivat kahden hengen. İltaisin ei hoitaja kay sammuttelemassa huoneista valoja,vaan jokainen tekee sen itse silloin,kun tuntee tarvetta nukkumiseen.
Myöskaan osaston kaytavalta ei yöksi vahenneta valaistusta.

Hissiaulasta valot sammutetaan.Kuvan otin aamulla ennen aamupalan tuloa.

Jokaisella omaishoitajalla taytyy olla kulkulupa,jolla paasee vapaasti kulkemaan ovista.Ovilla on turvamiehet(ja naiset).
Talla samaisella kortilla saa myös ruoan sairaalasta.
Potilaan luona saa olla yksi omainen hoitamassa kerrallaan.Vierastunnin paatyttya turvamiehet kayvat tarkistamassa,ettei ylimaaraista vakea ole jaanyt huoneisiin.

Jokaisella potilaalla on oma kansio,seka huoneessa,etta hoitajien hallussa.Huoneessa olevaan kansioon hoitaja merkkaa paivittain kuumeen,verenpaineen ja annettavat laakkeet hyvin tarkasti. Hoitajien kansioon tulee sitten paljon muutakin tarinaa.Potilaalla on ranneke,mihin on merkitty potilaan nimi,vastaanottonumero,henkilöllisyystodistuksen numero, potilaskansion numero,tulopaiva ja kellonaika seka hoitavan laakarin nimi.

Tallaista elamaa siis taalla sairaalassa vietimme 9 paivaa ja yöta.Kokemuksena minulle omaishoitajana todellakin myönteinen. Ainakin mieheni tapauksessa oli paljon hyötya siita,etta omainen sai olla mukana sairaalassa.Ja luulen,etta nain on monen muunkin kohdalla.

Kyselkaa ,jos jotain haluatte tietaa lisaa.

POİS SAİRAALASTA



Tiistaina paasi mieheni pois sairaalahoidosta.Taikka voi hyvin sanoa,etta "me" paasimme.Silla olinhan yhta yöta lukuunottamatta sairaalassa kaikki 9 paivaa ja yöta.Kotona kavin vain pikapikaa suihkussa,ja hakemassa puhtaita vaatteita.Taalla Turkissa myös potilaat ovat omissa vaatteissaan.Tama oli minulle ensimmainen kerta,kun vietin sairaalassa omaishoitajana aikaa tassa mittakaavassa.Ja kokemuksena hyvin myönteinen.
Sairaalaan mennessammehan mieheni sairaus oireili todella paljon.Paasi etenemaan,koska ensin ei missaan kokeissa,eika röntgenkuvissa mitaan nakynyt.Oli tosi piilossa.Kun sitten menimme sunnuntaiaamuna ensiapuun,niin tuolloin jo nakyi kaikissa kokeissa.Ensiavun hoitaja soitti kotiin keuhkokirurgille,joka oli viimeksi perjantaina ollut puheissa kanssamme.Han maarasi otettavaksi sisalle sairaalaan,ja tulikin aika nopeasti katsomaan tilanteen.Onneksi han oli takapaivystajana.Aivan ihana ja luotettava laakari,seka todella tunnollinen.
Taudinmaaritys siis oli,etta sydanpussin tulehdus(viruksen aiheuttama)ja nestetta keuhkossa.Tautina tama oli tosi inhottava ja rankka.Sen verran paasi etenemaan,etta teki kaikki lihakset myös kipeiksi.Neste keuhkossa vaikeutti hengitysta,ja aiheutti sydammentykytyksen.Keuhkoihin sattui,kun vahankin yritti kaantya sangyssa.Normaalissa nukkuma-asennossa ei voinut olla ollenkaan.Tassa taudissahan virus tai bakteeri paasee jostain kautta vereen,ja siella etenee jokaiseen ruumiin kolkkaan.Tauti ei ole kovinkaan harvinainen.Ja monasti sen saaneet ovatkin ensin sairastaneet flunssan.
Miehellanikin oli juuri ennen taman sairauden alkua nuhaa ja yskaa.ehkapa siita,tai sitten jostain muusta.
Hoito on "shokkihoitoa" todella. Laskin,etta ensimmaiset 6 paivaa laakeaineita oli 11,joista suoneen 8 ja 3 tabletteina.Nain valtava laakemaara sitten aiheuttaa myös hankaluuksia.Miehellani pahoinvointia.
Kun sairaus itsessaan jo aiheuttaa monia oireita,kun virus paasee lihaksiin ja keskushermostoon,niin potilaan olo on todella tuskainen.
Hengitysvaikeus helpotti hyvin nopeasti,mika oli suuri asia.Ja pahin kipukin suhteellisen nopeasti.Raakkia oli lukuisat laakkeet suoneen,jotka polttivat sinne mennessaan.Miehet kun eivat yleensa sieda kipua niin hyvin,mita naiset.
Viimeiset kolme paivaa laakitysta vahennettiin 7:aan,ja kotona otetaan nyt vain omat vakituiset laakkeet,ja tulehduskipulaaketta.
Nyt vain taytyy toivoa,etta tauti paranee kunnolla,eika uusisi.Uusii tietojen mukaan joka kolmannella sen sairastaneella.
Tanaan kaytiin jo tuossa kotipuistossa kavelemassa,mutta kovasti viela vasyttaa.Eika ole ihmekkaan.



Tuossa kuvassa on tuoli,missa mina nukuin yöni. Tuolin saa puoli-istuvaan asentoon,ja jalkatuen ylös.Sairaalan puolesta on omaisille viltit.Tyynyn vein kotoa.Tuolin saa yöksi siirtaa potilaan viereen.Paivalla se on pois sangyn vieresta.
Kerron sairaalan paivasta seuraavassa postauksessa.
Kivaa huomista perjantaita kaikille.

maanantai 12. lokakuuta 2009

SAİRAALASARJA JATKUU



















Laitan nyt ensi alkuun vain valiaikatietoja taalta.
Viime perjantaina selvisi,mika on mieheni sairauden nimi.Se nakyi tietokonekuvauksessa,mutta siinakin paljon lievempana,mita sitten loppujen lopuksi oli.
Miehellani on viruksen aihuttama sydammen peittokalvon tulehdus,ja sen seurauksena nestetta keuhkoissa.
Nyt han on sairaalassa,ja mina siella melkein koko ajan,joten jossain valissa kerron lisaa tasta.
Mieheni sisko tuli Fethiyesta tanaan,niin mina paasin yöksi kotiin.Sisko hoitelee yön,ja mina menen taas aamulla.
Kuva on sairaalasta,huoneesta,missa mieheni on.
Kaikille mukavaa alkanutta viikkoa!

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

LOKAKUİSEN KESKİVİİKON TUOKSUJA






















































Tanaan on taas ollut erittain lammin ja aurinkoinen paiva.Oikeastaan jopa kuuma.Hiki tuli,kun asioilla kaupungilla kavin paivalla.
Kuumuus ei oikeastaan tuoksu millekkaan. Kaupungilla siihen sekoittuu kylla monenlaisia tuoksuja,kuten autojen pakokaasut,Ravintoloista tulevat ruoan tuoksut jne.
Mutta,kun aurinko laski tanaan,niin huomasin monenlaisia tuoksuja.
Ennen auringonlaskua olin paistanut kalaa (cipura-kuvassa) ruoaksi,joten sen tuoksu kerkisi havita ennen auringonlaskua.
Pimean tultua haistoin puhtaan,kuivumassa olevan pyykkini tuoksun.
Meren puoleisella parvekkeella tuoksui merituuli ,mita vedin antaumuksella keuhkoihini.
Olin juuri pessyt parvekkeen lattian,kun nenaani kiiri hiukkasen epamiellyttava tuoksu (haju).Se oli "naftaliini",ja tuli naapurista alakerrastamme.Asunnossa asuu vanhoja ihmisia,jotka ovat koko kesan vuorilla,ja nyt palanneet kotiin.Kesaksi he naköjaan laittavat jotain sailöön naftaliiniin.İnhoan tata tuoksua (hajua).Enka ole sita koskaan itse kayttanyt.Jotkut taalla kayttavat sita jopa lavuaarissa raikastimena.
Jatkoin raikkaan meri-ilman hengittelemista,ja haivytin naftaliinin tuoksun (hajun) mielestani ja nenastani.
Parin tunnin kuluttua vahva jasmiinin tuoksu kulkeutuu parvekkeellemme.Jasmiini kukkii parhaillaan.
Toissailtana oli taalla kova sade ja ukonilma,mika heratti monia raikkaita tuoksuja eloon,puhdistaen pölyt pinnoilta.
Mita teilla on tanaan tuoksunut?

maanantai 5. lokakuuta 2009

SAİRAALASSA osa 3



















Sairaalasarjamme jatkuu.
Tanaan oli ensimmaisena aamulla laakkeitten uusiminen sydanpolilla.Samalla kerroimme laakarillemme koko taman ruljanssimme viime paivina.Han tarkisti kokeitten ja tutkimusten tulokset,ja sanoi,etta ehdottomasti ei johdu nyt sydammesta.Han soitti laakarikolleegalleen,jonka kautta potilaat kulkevat,kun otetaan sisaan sairaalaan.
Menimme nyt sitten taman laakarin vastaanotolle. Ja taas tutkittiin paperit.Laakari kuunteli keuhkot myös.Mutta tarvetta sairaalaan sisallejaamiselle ei ollut.Han puolestaan passitti keuhkojen erikoislaakarille.Perjantainahan oltiin kayty keuhkokirurgilla,jonka maarayksesta on huomenna tietokonekuvaus.
Nyt siis hipsimme kerrosta alemmas,ja keuhkolaakarille.Alkaa jo hiukkasen naurattamaankin tama juokseminen.Mutta todella hyva,etta tutkitaan.Juokseminen johtuu siita,etta joka asialle löytyy oma erikoislaakari taalla,jonka arvio tarvitaan.
Keuhkolaakari taas sitten tutki kaikki paperit ja kuvat.Han maarasi menemaan keuhkoperfuusion gammakuvaukseen,jonne seuraavaksi hipsimme.
Tama kuvaus on radioaktiivinen juttu jossa varjoainetta ruiskutetaan kyynartaipeesta suoneen 5 min.ennen kuvausta.Tutkimuksella halutaan sulkea pois keuhkoembolia,joka on suhteellisen vaarallinen tauti.
Tassakaan tutkimuksessa ei ollut mitaan epanormaalia.
Meilla siis "SATEİLLAAN TANAAN". Radioaktiivisuus poistuu muutamassa tunnissa elimistösta.
Huomenna viela tietokonekuvaus.
Otimme keuhkolaakarilla puheeksi sikainfluenssan,ja han sanoi,etta voi menna tutkituttamaan sen myös,mutta ei uskonut siihen mahdollisuuteen,koska oireet eivat tasmaa.
Tallaista siis tanaan.
Nautinnollista alkavaa viikkoa virtuaaliystavat!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

SAİRAALASSA osa 2



















Perjantai-iltana mieheni kuume kohosi 39 asteeseen.Panadol sita vahaksi aikaa laski,mutta yölla sitten taas oli korkealla.Kuumehan ei itsessaan ole vaarallinen,koska se on elimistön puolustuskeino,mutta kuumeen syy pitaisi selvittaa.
Yö oli miehellani aikalailla vaikea.Nukkui puoli-istuvassa asennossa hengenahdistuksen takia.Ja pienikin liikkuminen sattui ylavatsaan,rintalastan alle.
Aamulla sitten piti taas lahtea ensiapupolille.Elikka eilen.
Menimme nyt taksilla,koska sydanperainen johtuminen oli poissuljettu.
Yleilaakari on yleensa ensimmainen,joka ottaa potilaan vastaan.(riippuu tapauksesta).Mieheni tapauksessa ei tassa vaiheessa viela tarvittu erikoislaakaria.Yleensa tehdaan aina samat toimenpiteet tallaisessa kiputilanteessa.Otetaan sydanfilmi,avataan suoni tiputusta varten ja otetaan koko verenkuva,seka oireitten mukaan muita verikokeita.Verikokeitten lista on meilla ollut aina pitka ja kattava.
1.10 oli otettu nama kaikki kokeet ja myös röntgen.Nyt ne otettiin uudelleen.Myös keuhkokuva.
Olen kertonut,etta taalla yleensa on aina omainen myös mukana sairaalassa.Hoitamassa myöskin koko ajan ensiapupolilla.Ensiapupolille hyvaksytaan yksi omainen mukaan.
Kun hoitaja on ottanut verikokeet,niin omainen vie ne potilashuoneen oven ulkopuolella olevaan labran lokerikkoon,josta labra ne noutaa.samaan paikkaan tulee kokeitten vastaukset,josta omainen kay valilla katsomassa,etta onko vastaukset saapuneet.Tulevat nopeasti.Joskus tata hommaa hoitelee sairaala-apulainen,jos vastauksia on paljon.
Eilen myös laitettiin mieheni heti tiputukseen,ja happiviikset nenalle.
Hoitajat ja potilaan luona kayvat laakarit kirjaavat asiat ylös hoitokaavakkeeseen.Sydanfilmissa,eika sydammen toiminnan tarkistusmonitorissa ollut eilenkaan haikkaa.
Naitten toimenpiteitten jalkeen kutsutaan potilasta tutkimaan erikoislaakarit.Eilen heita kavi mieheni luona kolme.Sydanlaakari,vatsapuolen erikoislaari ja keuhkolaakari.Nama erikoislaakarit neuvottelevat keskenaan tilanteesta.Oli viikonloppu,joten omaan laakariin eivat voineet ottaa yhteytta.
Kaksi tippapussia,ja hapensaanti helpottivat oloa paljon.Lopputulos oli eilen,etta kaytössaolevilla laakkeilla jatketaan,ja maanantaina tutkimukset jatkuvat.Tiistainahan miehellani on rintakehan tietokonekuvaus.
Tanaan on ollut parempi paiva.Hengenahdistusta ja kipua on edelleen,mutta ei niin haittaavassa mittakaavassa.
Kuumetta oli viela aamulla,mutta nyt iltapaivalla ei.
Huomenna siis taas aamulla suunta kohti sairaalaa.
Hyvaa sunnuntai-iltaa ystavat.

lauantai 3. lokakuuta 2009

SAİRAALASSA osa 1



















Kovin on jo tullut tuo Antalyan valtion sairaala tutuksi.
kolme paivaa sitten siis pyyhallettiin sairaalaan ambulanssilla. Ensiapupolilla ensimmaiseksi otettiin sydanfilmi ja verikokeet,jotka aina sisaltavat taydellisen verenkuvan+muita tarvittavia oireisiin liittyvia kokeita.Sydammen tila tarkistettiin monitorilla,joka oli hyva.Otettiin myös keuhkokuva.,seka laitettiin tiputukseen.
Vaivahan miehellani oli tosi inhottava.Kova kipu ylavatsalla,ja hengenahdistus.Nukkuessa kipu yltyi kylkea kaantaessa.
Kipu helpotti tipan ansiosta.Ja verikokeissakaan ei mitaan kummallista selvinnyt.Vain WBC oli aivan hiukkasen koholla.
Ensiavun laakari laittoikin menemaan kardiologin juttusille normaalille poliklinikalle.Menimme siis talon toiseen kerrokseen.
Kardiologi sanoi,ettei vaiva ole sydanperainen,ja laittoi gastropolille(mahalaakarille),joka halusi sitten viela ,etta keuhkolaakari tutkii myös.Niimpa menimme sitten seuraavaksi keuhkolaakarille.Hankaan ei oikein osannut sanoa,etta mista nyt vaivat johtuvat,mutta oli sita mielta,etta osasyy on ainakin vatsassa,ja epaili refluksitautia.Otatti kuitenkin viela hankin keuhkokuvan,jonka tuloksia mies meni sitten kuulemaan perjantaina.Laakari kirjoitti viela laakkeet vatsaan.
Röntgenin jalkeen laksimme kotiin.
Kotona kipuilu jatkui,ja kuumettakin alkoi olla.
Perjantaina mies meni sitten kuulemaan röntgenin tuloksia.Kuumetta oli edelleen,mutta ei mitenkaan korkeaa.
Röntgenlaakarin lausunto oli aivan hyva,mutta tutkiva keuhkolaakari oli sanonut,etta kuvassa on jotain epaselvaa,joka pitaa tarkistaa.Han kirjoitti lahetteen rintakehan tietokonekuvaukseen,joka on ensi tiistaina.
Tallaisa tapahtumia perjantaihin saakka.Tanaan on tapahtunut lisaa,joista sitten seuraavassa,etta jaksatte lukea.
İhanaa sunnuntaita,ystavat.

perjantai 2. lokakuuta 2009

AMBULANSSİKYYTİA.


Ambulanssikyydilla mentiin talla kertaa eilen aamulla sairaalaan.Miehella ollut tiistaista lahtien samanlaista kipua vatsan ylaosassa ja rintakehalla,mika luokiteltiin viime maaliskuussa infarktiksi.Eilen aamulla kipu vaan voimistui,joten ei enaan uskaltanut odotella.Taksikin olisi ollut vastapaata,mutta paadyttiin turvallisuussyista ambulanssiin.
Kerron takalaisesta ambulanssimatkasta tassa nyt hiukkasen.
Ambulanssin tulo kesti vajaan 10 minuuttia.Ambulanssin miehistöön kuului kaksi miesta.Toinen meni mieheni kanssa taakse,ja mina kuljettajan kanssa eteen.
Kerroin maaliskuussa olleesta jutusta ja pallolaajennuksesta,jotta jotain osviittaa olisi jo kuljetusvaiheessa.Ja tietty mies kertoi itse tuntemuksensa.
Kuljettaja soitti sairaalaan tulevasta potilaasta.Jutteli minulle koko matkan ajan.todella hyva ,koska moni on varmaan tuossa tilanteessa hataantynyt.Mina en kovin helposti hataanny,enka hermostu.Tahan auttaa varmaan se,etta olen joskus 15 vuotta hoitanut sairaita kotiavustajana,ja ambulanssissakin ollut monia kertoja.
Ambulanssissa otettiin sydanfilmi,joka nahtavasti oli normaali,ettei tiputusta aloitettu.Tippaa varten kylla avattiin suoni valmiiksi.
Saimme tarkan raportin kirjallisena ambulanssin toimenpiteista.

Taalla Antalyassa (eika varmaan muuallakaan Turkissa)ole kaduilla omaa vaylaa ambulanssille.Olikin mielenkiintoista kokea matka ambulanssin kyydissa vilkasliikenteisilla kaduilla.Olen monasti miettinyt,etta miten se kaikki toimii.
Hidastuttaa matkaa huomattavasti,jos on ruuhka-aika.Nyt oli kello 9 aamulla,joten ei viela ollut kovaa liikennetta,mutta tarpeeksi kylla. Muutama paikka oli sellainen,etta autojonot olivat aika pitkat.Suhteellisen joustavasti kuitenkin matka sujui.Ambulanssi kaytti sireenin lisaksi keinona viela aanimerkkia.Liikennevaloissakin autoilijat osasivat toimia hienosti,jotta ambulanssille tuli vapaa kulku.Kaistanvaihdot sujuivat seka normaaleilta ajoneuvoilta,etta ambulanssilta hyvin.Naki,etta tahan on totuttu.
Mutta jossain İstanbulin liikenteessa ei tamakaan systeemi varmastikkaan aina toimi.
Miehella ei ollut nyt infarktia,ja kerron sairaalapaivastamme seuraavassa postauksessa.
İhanaa viikonloppua,ystavat!