perjantai 26. heinäkuuta 2013

HAVİAVAA PERİNNETTA


Nayttaa silta, etta tama hyvin vanha Ramazankuukauden perinne alkaa vahitellen haviamaan saadöksien myöta.
Viela vajaa kymmenen vuotta sitten saimme taalla Antalyassakin herata joka kaudulla ja kujalla paastopaivan aloitusaterialle tuollaisen rumpalin saestamana.
Hyvin usein herasin hieman ennen tata rummutuksen kohdalle tuloa. Oli aivan ihanaa istua öisella parvekkeella, kun kaikkialla oli hiljaista. Ensin tama rummutuksen aani kuului kaukaa ja vaimeana, ja  vahitellen voimistuen lopulta ollen parvekkeen alla.
Vahitelleen syttyivat valot moniin, moniin ikkunoihin, ja ihmiset aloittivat paastopaivan aloitusaterian.

Nyt muutama vuosi sitten alkoivat monet kunnat rajoittamaan tata toimintaa. Varsinkin turistialueilla tuli kieltoja, ettei saa rummuttaa. On todella harmi. Jos ei esim. halua turistina herata tallaiseen kansanperinteeseen, niin loman voi ajoittaa toiselle kuuaudelle minun mielestani. Joka maassa on omat perinteensa, ja on vaarin, jos turismin annetaan niita rajoittaa ja jopa lopettaa.
Mutta nykypaivan Turkista löytyy jo kansankin keskuudesta yha enemman sellaisia, jotka eivat paastoa, ja taten eivat halua herata öiseen aikaan tahan rummutuksen aaneen.
Tassa meidankaan kadullamme ei saa rummuttaa. Takapihamme puolella olevalla pikkukadulla kyllakin , mutta sinne ei meilta nay. Kuuluu vain.
Nykyaan ainakin suuremmissa kaupungeissa tama on luvanvaraista toimintaa, johon valitaan maaratty maara rummuttajia tehtavaansa.
Aikaisemmin saivat palkkansa siita, kun yölla rummuttaessaan ihmiset heittivat pussukoissa rahaa heille kadulle. Nykyaan keraavat Ramazankuukauden loputtua ovelta ovelle kiertaen palkkaansa toimialuueellaan.
İhana kansanperinne, joten harmi, jos loppuu kokonaan.

torstai 18. heinäkuuta 2013

RAMAZANLEİPA


On ehdottomasti tuo pideleipa. Muutama paiva sitten hain kaksi noita leipia lahileipomosta. Oli juuri uunista otettuja ja kuumia. Paalle ei muuta tarvitse, kuin margariinia. Leikkasin leivat palasiksi, ja laitoin pakkaseen. Tanaan söin viimeisen palasen..
Normaalisti en valkoista vehnaleipaa juurikaan syö. Erittain harvoin. Mutta Ramazankuukausi tekee poikkeuksen. Olisi varmaan huomenna kaytava hakemassa toiset kaksi leipaa. Sitten saa riittaa.
Tuota leipaa leipomot valmistavat ympari vuoden, mutta muulloin se ei ole niin hyvaa, kuin Ramazanina. Lahes kaikki leipomot tekevat tallöin hiukan erilaisen taikinan, mista hyva maku johtuu.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

RAMAZAN ( RAMADAN ) 2013

Koko Ramazankuukauden ajan on meilla kaupunkilaisilla mahdollisuus kaupungin tarjoamaan ilmaiseen paastopaivan paatösateriaan ( İftar). Tana vuonna paikka ei ole kiintea, vaan se vaihtuu paivittain. Lista tasta on hyvin nahtavissa kaupungin nettisivuilla, ja lisaksi mainoksia on kaupungilla. Ja vaikka Antalya on miljoonakaupunki, niin puskaradio toimii taalla erittain hyvin.
Tama palvelu kattaa koko Turkin. Lahes kaikissa kaupungeissa ja kylissa paastoajat saavat ilmaisen aterian
Sen lisaksi, etta kunnat tata yllapitavat, niin on paljon yksityisia yrityksia, jotka lahjoittavat ilmaisen aterian. Ja nama ruokailupaikat ovat erikseen kaupungin paikkojen lisaksi.

 Kuva netista Antalyan iftar ruokailusta 2013
Tuossa kuvassa on kaupunginjohtajamme Mustafa Akaydin avaamassa ruokailutapahtumaa taman vuoden Ramazanin ensimmaisen paastopaivan loputtua.( kuva netista)

Ruokaa jaetaan koteihin myös sellaisille, jotka eivat kykene sita itse noutamaan. Kuten vammaiset jne.

ALLAH BEREKET VERSİN

tiistai 9. heinäkuuta 2013

RAMAZAN ( RAMADAN )

Jalleen on vuosi vierahtanyt nopsaan, ja Ramazanin aika lahtee kayntiin. Meilla taalla Turkissa sanotaan Ramazan, eika Ramadan, joten kaytan meidan nimitystamme tannekkin kirjoittaessa.
Perussairauksieni vuoksi en paastoa nain kuumana aikana, mutta elamantahti hiljenee vastaanottamaan taman vuoden parhaan kuukauden.
Uuusia lukijoita olen saanut monta, joten postailen tanne Ramazanin vietosta aina valilla jotain kuukauden kuluessa.
Omalla kohdallani siis ei ole paastoa, mutta paivarytmia noudatan siita huolimatta. Nousen aamuyösta, ja syön pienen aterian ja rukoilen. Menen uudelleen nukkumaan, ja heraaminen venyy siihen klo 11 maihin. Paiva koostuu normaaleista kotitöista , rukoushetkista, Koraanin ja islamin oppaiden lukemisesta, seka yleisen hiljentaymisen tayttymisesta. Paaston paattymisateriaN ( iftar) syön sille kuuluvana aikana. Nain ei tarvitsisi tehda, koska en paastoa, mutta se lisaa kuukauden tunnelmaa, kun ei voi paastota.

RAMAZAN MÜBAREK OLSUN ( SİUNATTU OLKOON RAMADAN)

Teille ystaville, jotka ette Ramazania vieta, niin ihania heinakuun paivia kaikkialle!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

PYHİİNVAELLUSMATKA

Turkkilaisen lapsenlapsemme muistotilaisuuden jalkeen teimme Pyhiinvaellusmatkan Adiamanin Menzilköyhyn.
Ylla paikasta esittelyvideo.
Ympari Turkkia, seka kaikkialta maailmasta saapuu tuonne pyhiinvaeltajia paivittain useampi sata. Majoituskapasiteetti on 1000 henkea paivaa kohden. Ulkomaalaisissa on tietenkin paljon ei- islamilaisia. Monesta eri uskontokunnasta olevia tutustuu tahan kauniiseen paikkaan.
AbdulBaki Erol on nykyinen johtaja. Paikka on kulkenut isalta pojalle, ja nain kulku jatkuu edelleen. Jossain vaiheessa kauan sitten löydettiin tama suku, joka polveutuu Profeetasta.
Paljon olin kuullut tasta niin sydammellisesta ja lamminhenkisesta johtajasta, mutta en olisi uskonut miten valtavan vaikutuksen hanen nakemisensa minuun teki. Oma mielipiteeni on, etta hanen taytyy todella olla "Pyha".
Naisille han nayttaytyy kahdesti paivassa.
Olimme odottaneet hanta tulevaksi vajaan tunnin. Suuren naisjoukon edessa oli vapaa kulkuvayla, jota myöten han kulki. Paikalla vallitsi hiljaisuus. Kun han saapui ovesta kulkuvaylalleen, ja tuli naköpiiriini, katse maahan nöyrasti luotuna, ja kulki hitaasti edestamme sivuilleen vilkuilematta, niin jotain kasittamatönta tapahtui. Kyyneleet alkoivat virrata kasvoilleni, ja sydammeni tayttyi rauhantunteesta. Se oli kokemus, jota ei unohda.
Olenhan ollut muslimi jo 18 vuotta, mutta nyt kaikki tuli paljon kongreettisemmaksi.
Menzilköyn puutarhassa elaa erittain paljon lintuja luonnonvaraisena. Sekin oli ihmeellista, etta kun tama johtaja kulki siina edessamme, niin suuri lintuparvi seurasi hanta hanen ylapuolellaan.

 Mezilköyn moskeija

 Paikka on kuin pieni kaupunki. Se on omavarainen karjatalouden ja  maatalouden suhteen. Silla on oma teurastamo, oma meijeri, ja paljon muuta.
 Alueella on posti, kauppoja ja konditorioita, mista saa maittavaa niin makean nalkaan, kuin suolaisenkin nalkaan. Myös pieni sairaala on alueella, ja laakari tavoitettavissa 24/7.
Pyhiinvaeltajien on mahdollisuus saada joka paiva ilmainen keittoateria, jonka kanssa on tarjolla talon leipomaa leipaa. Jos et tata mahdollisuutta halua kayttaa hyvaksesi, niin voit ostaa syömista kahvilasta.

Miehet ja naiset ovat eri puolilla. Puolet on erotettu portilla, joka on aina avoinna. Miesten puolelle ei kuitenkaan saa menna yksikseen kiertelemaan, vaan puhelimella voi sopia, etta joku perheenjasenista, joka on miesten puolella, niin tulee hakemaan portilta, ja opastaa ja on mukana.

Nukkumapaikkoja on seka sisalla, etta ulkona. Me majoituimme ulos kauniiseen puutarhaan tahtitaivaan alle. Pihakiveyksen paalle levitetaan ensin muovimattoja tarpeellinen maara, ja siihen haetaan yöksi paksut viltit ja tyynyt, ja peitteeksi voi myös ottaa viltin. Myös tama oli mahtava kokemus. Muutama sata naista omina ryhminaan oli nytkin nukkumassa ulkosalla.

Paiva rytmittaytyy rukousaikoihin, ruokailuun jne.
Lahes kaikki aikuiset ( paikalla oli paljon lapsia vanhempiensa mukana) suorittavat myös ns. tövben, joka on islamissa uskonpuhdistautuminen synneista ja lupautuminen uskonnon noudattamiselle. Myös mina nain tein.

Suurin osa viipyy paikalla pari- kolme paivaa, mutta sinne voi menna myös olemaan pitemmaksi ajaksi, jolloin monet osallistuvat vapaaehtoisesti auttamaan paikan eri töissa ja toiminnoissa. Tallöin he saavat tayden ylöspidon.

Edelliset kuvat kaikki otettu netista. Seuraavat kolme kuvaa omia ottamia bussimatkan aikana. İtse Menzilköyssa oli valokuuvaminen kielletty.
 Pysahdyspaikalta

Rukouspysahdys aamun sarastaessa.
Bussimatka Fethiesta kesti yhteen suuntaan pysahdyksineen 24 tuntia. Matkalla pysahdyimme rukousaikoina rukoilemaan, syömaan ja jaloittelemaan hieman. Bussissa kuuntelimme "İlahemusiikkia"


Söimme yhdessa mukaan ottamiamme evaita. Poisnukkuneen pojan isa luki meille islamilaista kirjallisuutta, ja tietty piti valilla yrittaa nukkuakkin. Minulla on aina ollut se, etten osaa nukkua bussissa.

Kokonaisuus matkasta jatti lahtemattöman vaikutuksen, ja haluan tehda sen uudelleen jossain vaiheessa.


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

KESAKUUN KUULUMİSİA osa 2

Elamamme ei ole vain pelkkaa iloa ja hauskuutta. Myös suru kuuluu siihen.
Tama puoli elamasta kosketti myös meita nyt kesakuussa akkiarvaamatta.



 Toukokuu vaihtui keskuuksi. Tuo punapaitainen, iloinen ja elinvoimainen nuori mies nautti elamastaan ja työstaan DJ:na. Nuoresta iastaan huolimatta han oli paassyt "pinnalle" tuossa hommassa. Voittanut kilpailuissa kokeneempiakin. Oli kaikkien suosikki. Kunnollinen nuori, joka kantaa vastuuta kaikesta. Mieheni lapsenlapsi.
Kesakuun kolmas paiva työ- yö paattyi, ja kaverin kanssa oli vuokrattu moottoripyöra, jolla aloitettiin kotimatka.
Jossain vaiheessa karkasi moottoripyöra alta, ja matka paattyi koomassa ambulanssin kyydilla sairaalaan.
Kesakuun 12 paiva me laheiset olimme jo toiveikkaita. Heraaminen koomasta naytti sujuvan hyvin. Raajat liikkuivat. Ymmarrys oli tallella ja puhettakin hiukan tuotettiin.
KUNNES, 14 paiva yht'akkia sydan pysahtyi. Saatiin kayntiin elvytyksella, mutta pysahtyi uudelleen ja lopullisesti.


Mekanin Cennet Olsun. ( Olkoon paikkasi Paratiisi)
Kun sairas ja vanha ihminen lahtee, niin se on luonnollista. Toki silloinkin jaa kaipaus, mutta nuoren elama kun paattyy nain traagisesti, niin kestaa jonkin aikaa, ennenkuin edes ymmartaa kaiken olleen totta.
Mieheni tuli nopeasti Suomesta. Hautajaisiin emme kerenneet, kun asumme Antalyassa ja pojan perhe Fethiyessa. Ja taalla haudataan viimeistaan kuolemasta seuraavana paivana. Mutta muistotilaisuudeessa jo olimme mukana.Vajaa kasi viikkoa olimme Fethiyessa, jonka ajan tapahtumista sitten seuraava postaus.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

KESAKUUN KUULUMİSİA osa 1





 Ystavani Suomesta oli alkukuusta lomalla Sidessa, ja piipahti poikansa ja veljensa kanssa meilla taalla Antalyassa. Vanha kaupunkimme oli jalleen kierroksen kohteena. Siihen en kyllasty mina, eivatka vieraat.
 İlta- auringon kullatessa sataman muureja, istuimme teella maailmaa parannellen.
 Seuraavana paivana matkasimme raitiotievaunulla taman ( Konyaalti) upean rannan ylapuolelle, tarkoituksena suunnata tuonne alas.
 Reittimme kulki suuren ja kauniin puiston lapi
 Jossa ihailimme kukkivia kiinanruusuja
 Sinista taişvasta ja suoraselkaisten palmujen latvuksia
Pienta suolapalaa söimme sinisena siintavan Valimeren rannalla. Viela ei tuolloin tungosta ollut.
On mahtavaa aina valilla saada vieraita Suomesta ja kuulla kuulumisia ihan livena. Eri asia on tavata ja jutella kasvotusten, kuin facebookissa taikka skypessa.
Tama oli edellisen postauksen kertausta, mutta avasin taman "ketjun" tasta tahallani, jotta kesakuusta tulee kokonaisuus