Kaikkea en katsellut, mutta televisio oli kylla auki aamusta iltaan. Onhan tama jo tapahtumana sellainen, etta pitaa pysya ajan hermolla.
Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani nama ajat, jolloin todella jannattiin Siella Suomessa. Mihin on hiipunut Suomen yleisurheilun taso?
Turkilta en osannut paljoakaan odotella, kun taalla yleisurheilu jaa taysin jalkapallon varjoon. Kamppailulajeissa ja painonnostostossa on Turkki aina ollut hyva.
ONNİTTELUT voittajille ja tietenkin myös kaikille urheilijoille, jotka parhaansa kisojen eteen tekivat.
Yllatys minulle oli suuri se, etta naisten 1500 metrin juoksulla Turkki otti kaksoisvoiton.
Televisiohaastatteluissa kiinnitin huomota seikkaan, mika oli yhteista kaikille turkkilaisille kilpailijoille. Onnistuivat sitten tai ei suorituksissaan, niin "İsanmaallisuus". Jokainen tietty kilpaili yksilöna, mutta merkittavasti toi myös sen esille, etta on Olympialaisissa edustamassa maataan ja tekee kaikkensa sen puolesta. Toıinen seikka, mika korostui, niin oli urheilijan kotimassa oleva perhe, seka oma harjoittelu ja työ lajinsa parissa.
En tietenkaan kaikkia haastatteluja nahnyt, mutta oikein jai hyva mieli naista nakemistani.
Turkissa pitaisi enemman satsata yleisurheiluun. Hyvia lajien harrastajia löytyy takuulla tasta maasta. Myös kansan pariin pitaisi alkaa tuomaan naita lajeja nykyista laajemmassa mittakaavassa.
Elokuu meilla jatkuu Ramadanin merkeissa viela vajaan viikon verran, ja paattyy sitten kolmipaivaiseen juhlaan.
8 kommenttia:
Màkin pienenà katsoin hyvinkin tarkkaan olympialaisia. Nyt Italiassa vàhemmàn, mutta seurasin silti. Tosi huonosti meni suomella, kun muina vuosina mitaleja on tullut niin kiitettàvàsti, mutta onneksi nyt pystyi sitten jànnittàmààn italian puolesta. Italia saikin huikeat 28 mitalia, mutta sitten siellà oli se yksi doping tapaus ja se sai todella paljon huomiota ainakin tààlà italian teeveessà.
Tällä kertaa en jaksanut/ehtinyt kattoa olympialaisia lainkaan,paitsi alkuseremoniaa,jonka näin vielä Suomessa ollessa. Mukavaa ja helppoa Ramadanin loppuaikaa.
Miten riemukasta olisikaan ollut katsoa kun edes yksi kultainen mitali olisi Suomeen tullut, mutta ei, kun keihäänkin kulta ihan tuntemattomalle miehelle, toisaalta hyvä niin, kun laji saa kiinostusta muualtakin kuin entisistä keihäsmaista.
Olion täällä katsomassa -52 kun soihtua vietiin kohti Helsinkiä. Kiva muisto
Ciacy: Onnentoivotukset teille sinne İtaliaan. Mahtava maara mitalleja.
Tuo doping meni minulta ohi.
Toivottavasti Suomi nousee tuosta lamastaan seuraaviin Olympialaisiin.
Mummeli: Onpa varmasti ihana muisto, kun on saanut olla katsomassa Olympiatulen kulkua.
Nyt vaan Suomen urheiluun vauhtia, jotta seuraavissa kesaolympialaisissa parjaisivat hiukkasen paremmin.
Yaelian: Eihan sita Suomenlomalla ollessaan tarvitsekkaan perehtya Olympialaisiin. Muutakin tekemista löytyy.
Kiitos, viimeista viikkoa viedaan ja sitten viikonlopulla alkaa juhlapaivat.
Minultakin jäi eka kertaa olympialaiset pelkkiin avajaisiin, ei ole oikein Suomi-lomalla ehtinyt telkkarin ääreen, tuloksia sentään olen jotain kuullut, siis huonosti meni Suomelta. Onnittelut kuitenkin Turkin menestyjille.
Huomenia vain! Siulle löytyisi haaste blogistani :) Mukavaa torstaita Antalyaan!
Sirokko: Kiitos, ja kyllahan se mielta lammitti, etta tuonkin verran tuli mitalleja, kun taalla ei yleisurheiluun satsata samalla tavalla, mita esim. Suomessa.
Karoliina: İltaa Antalyasta. Nyt vasta tulin tanne kurkkimaan. Kaynpa katsomassa blogissasi.
Lähetä kommentti