14.2

Kivaa YSTAVANPAİVAA kaikille ja kaikkialla.
Tassa samalla haluan kiittaa uusia lukijoitani blogissani vierailulla kaynneista ja kommenttien jattamisesta. Ja vanhoja blogiystaviani siita, etta jaksatte kulkea mukana. Olette kaikki tarkeita.

Meidat Antalyan suomalaiset on kutsuttu huomenna uuden kunniakonsulaattimme avajaistilaisuuteen. Se onkin mukava ohjelmanumero ystavanpaivalle.

Taalla Turkissahan 14.2 ei ole ystavanpaiva, vaan rakkauden ja rakastavaisten paiva. Ja niin kaupallinen, etta! Mutta onhan se mukavaa, kun löytyy aihetta juhlaan ja iloon. Me miehen kanssa emme harrasta lahjojen ostamista juuri ollenkaan. Juhlistaa voi tallaisia paivia ilman lahjojakin. Yleensa me kaymme ulkona syömassa taikka kahvilla kera jonkun hyvan herkun.

HUPS, KUİNKA AİKA RİENTAA !

Facebookin puolella on ollut vilkasta vanhojen valokuvien myöta. katköistamme olemme kaivaneet vanhoja valokuvia, ja paljon mukavia muistoja on  herannyt niita katsellessa.
Mieleen muistuvat lapsuuden lumiset talvet ( ylakuva vuodelta 1950). Autokuvassa muutamaa vuotta myöhemmin. Vierella pikkusisko.

 Luokkaretkella Helsingissa vuonna 1960. Tuolloin me tytöt olimme tallaisilla matkoilla aina hame paalla. Ei nakynyt farkkuja kellaan.

 Opinahjossa opettajan tiukan silman alla. Eipa pulistu tunnilla, ja muutenkin oli koulukuri toisenlaista, mita nykyaan.

 Koulun aloitin kuusi vuotiaana tassa rakennuksessa. Koulu oli Jyvaskylan yliopiston opettajainvalmistuslaitoksen harjoitelukoulu. Tarkoittaa sita, etta meilla oli luokanvalvoja,joka oli pysyva, ja aineopettajat olivat opettajiksi valmistuvia, jotka sitten vaihtuivat neljan viikon valein.

Kun kolmas luokka alkoi, niin paasimme aivan uuteen ja juuri valmistuneeseen rakennukseen . Tassa sitten kuluikin seuraavat kuusi vuotta.

Edella jo tulikin mainittua hiukan muodista silloin ennenvanhaan.
Tassa vapaa-ajan miesten muotia -40 luvulta. Eipa kaytetty verkkareita, vaan vapaa- aikakin oltiin puku paalla. İsani tuossa kuvassa oikealla. Minulla on valokuva isastani kalastamassa, jossa han myös on puku paalla. Naita pukuja oli monia. Ei tietenkaan se kalastus- ja vapaa-ajan puku ollut sama, milla juhliin mentiin, mutta puku kuitenkin.

Nain vaan taytyy sitten todeta, etta missa nama vuodet ovat niin nopsaan kuluneet. Ja kun ikaa tulee enemman, niin sita nopeammin vuodet vierivat. Silta ainakin tuntuu.

Tassa linkki vavyni blogiin, missa on asiaa sitten nykypaivasta miehen silmin. Kaykaapa vilkuilemassa, ystavat.
http://elakettaodotellessa.blogspot.com/

HAASTE

1. Jos sinun olisi mahdollista yhdistää asuinmaasi ja Suomen parhaat puolet, mihin ne liittyisivät (vuodenaikoihin, ruokaan, asumiseen, kulttuuriin, ihmiisin tms.)?

2. Jos pystyisit ratkaisemaan yhden asuinmaasi ongelmakohdan, minkä valitsisit ja miksi?

3. Teitkö lupauksia vuodelle 2013?

4. Mikä on bravuurisi keittiössä?

5. Miten rentoudut?

6. Mikä on sinusta mukavin asu?

7.Mikä kirja jäi mieleesi viime vuodelta?

8. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia ensi kesälle? Jos on, minne aiot matkustaa?

9. Mikä on ollut elämäsi suurin saavutus?

10. Entä pettymys?

11. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?

Mine, Tuhat ja yksi tarinaa matkan varrelta blogista haastoi minut naitten kysymysten kera.
Olen kauan sitten tehnyt paatöksen, etten osallistu haasteisiin jne. Mutta nama kysymykset houkuttivat minut osallistumaan "puoliksi".
Tama haaste pitasisi laitta 11 blogiystavalle eteenpain, uusien kysymysten kera mutta sen jatan tekematta. Mukaan saa ottaa vapaaasti. Voitte vastata naihin samoihin kysymyksiin.

Vastaukseni
1:  Olisi paljonkin, mita kannattaisi yhdistaa, mutta ehkapa se voisi olla Molemmista kulttuureista ne parhaat puolet.

1: Puutteelliset sosiaaliset olot

3: En koskaan tee uudenvuodenlupauksia.

4: Vaikea sanoa, mutta ehkapa ihan se perusturkkilainen ruoka

5: Rentoutumiskeinoja minulla on monia. On rentouttavaa kierrella kaupoissa katselushoppailemassa. On rentouttavaa parantaa maailmaa ystavan ja kahvikupposen parissa. Ja oikeastaan koko elamani on rentoutumista, kun elakkeella olen.

6: Ahtaissa ja kiristavissa vaatteissa en viihdy ollenkaan.

7: Luen todella vahan kirjoja. Ainut viime vuonna lukemani kirja on ystavani, Seijan kirjoittama varhaisnuorten kirja nimelta Aliisa ja helmisormuksen salaisuus.
Kirjojen lukemiseen tarvitsisin niskojeni takia lukutelineen, joten on sitten jaanyt koko kirjojen lukeminen.
Lehtia luen.

8: Matkasuunnitelmia kesalle ei ole, mutta ennen kesaa teen luultavasti matkan Suomeen.

9: Suuria saavutuksi ei ole ollut, mutta niita pienia sitakin enemman.

10: Eika pahemmin pettymyksiakaan ole ollut. Vastoinkaymisia kyllakin, mutta niista on aina selvitty.

11: Tavalliseen arkipaivaani kuuluu ehdottomasti tama tietokone ( valilla vahan liikaakin). Muu paivan ohjelma vaihtelee halujen ja mielen mukaan. Jos on laiskalla tuulella, niin pysyy kotona ja jos ei laiskota, niin sitten mita milloin eteen tulee. Siivoukset ja ruoanlaitot tietenkin. Ja sitten ystavien tapaamista ja ulkoilemista.

Kuvaaminen on se, mita harrastan aina liikkuessani kodin ulkopuolella. Ja kotona myös. Parvekkeelta en kyllasty ottamaan kuvia auringonlaskuista ja pilvista.

VUODEN ALKUA

 Vuosi on vaihtunut, ja blogimaailma jaanyt liian hiljaiseksi. Mine jo tasta huomauttikin. Lueskelemassa olen valilla kaynyt teidan blogejanne. Anteeksi, ystavat, yritan korjata tilannetta.

Uutta vuotta olin viettamassa Fethiyessa sukulaisten kanssa. Sataa tihuutteli lahes joka paiva, mutta se ei haitannut. Sateinen oli sunnuntaikin, kun vavyn työpaikan pomon matkailuautolla pyyhalsimme Ölüdeniksen rannalle aamupiknikille.

 Uutta vuotta vastaanotimme tyttaren kotona laheisten kanssa. Teimme hyvaa ruokaa. Nautittiin toistemme seurasta ja vahasen siina valilla tanssahdeltiinkin porukalla.

 Kun sitten kotiinlahtöpaiva koitti, niin sadekkin oli tipotiessaan. Tiet vuoristossa olivat kuivat.

Lunta vain vuorten huipuilla.

Muutenkin on alkuvuosi ollut vilkasta. Vanhin poika Fethiyesta oli taalla Antalyssa struumaleikkauksessa ja siina meni muutama paiva hypatessa sairaalan ja kodin valia. Kun han paasi pois sairaalasta ja palasi Fethieen, niin nuorin poika tuli viikoksi lomalle.  Fethien laheiset ovat siis olleet liikekannalla.
On ihanaa, etta myös taalla Turkissa ovat sukulaiset olemassa, kun omat laiheiset kaikki ovat Suomessa.

Oikein hyvaa ja antoisaa alkanutta vuotta 2013, ystavat.