PUUN KUMMAJAİNEN

Vaihteeksi olen taas kotosalla, mutta ystavani poika on meilla ollut yökylassa jo toista viikkoa, kun n molemmat vanhempansa ovat työmatkalla. Saattelen hanet aamuisin koulubussille, ja siina kyytia odotellessamme huomasimme tuon puun. Puu on taynna erikokoisia koloja. Kelo tama ei ole, koska oksissa on lehtien silmut. Elaakö puussa jokin, joka nuo kolot kaivertaa. Viereisissa puissa ei ilmiöta nakynyt.

Kevat on tullut, ja sen myöta kaupunkimme kukkaistutukset alkaneet. Kaunis palmukatumme sai jo talven aikana uuden ilmeen, ja kohta palmujen alla kukkii orvokkimatto. Myös tulppaaneja naytti olevan nupullaan. İlmat ovat olleet vaihtelevia. Pari oikein lamminta paivaa oli valissa, mutta taas on viileaa ja sateista. Toivottavasti pysyisikin pitkaan viileana, kun se kuuma takuulla sitten taas tulee.

HELMİKUU osa 3

Viela muutaman kuvan laitan tanne helmikuun tapahtumista. Eraana sunnuntaina olimme ystavan kanssa ulkoilemassa monta tuntia. Kuten tavallista, niin kuvia napsin ahkerasti.

 Talviset orvokit.

 Hotellin kunnostyöt

 Monasti olen taman sisustusliikkeen ohi kulkenut ja ajatellut, etta joskus taytyy kayda sisallakin. Nyt matka kulki taa sohitse ja paatimme ystavani kanssa kurkkia, mita sisapuolella on.

 Liike on nelikerroksinen. Suurin osa myytavasta on antiikkia ja vanhasta kunnostettua. Ovia, ikkunanpielia, yms.

 Utta myytavaa on myös.

 Suuria silkkipuita ja kukkia.

 Jattimaljakoita.

 Taman voisin ottaa kotiini

Mutta tata sohvaa en kelpuuttaisi mistaan hinnasta.
Liike oli mielenkiintoinen kayntipaikka, mutta liian kallis minun kukkarolleni ja vain vahan sellaista, mista tykkaisin omassa kodissani.
Mutta mukava oli kierrella ja katsella.

HELMİKUU osa 2

Helmikuussa oli Antalyassa "Ruokamessut" ,jotka oli tarkoitettu ruoka-alan yrityksille ja vastaaville. Meilla oli ystavani kanssa kaksi erittain mielenkiintoista messupaivaa.

 Herkkuja oli jos minkalaisia. Kiertelimme, maistelimme ja istuimme neuvottelemassa. Ystavani oli etsimassa tuottajia ja tavarantoimittajia heidan yritykselleen.

 Tuossa edessa olevaa wieneria olen syönyt Suomessa Jumbossa olevassa kahvilassa. Paras wiener ainakin minun makuuni.

 Mehujaata kupista pillilla imettavana

 Kakkutaidetta.

 Taman firman osastolla vierahti pitempi tovi. Ja tuli kylla muutama sata grammaa painoon lisaa naita herkkuja maistellessa. Antoivat viela kotiin mukaan laatikollisen makeannalkaan.

 Pakasteita

 Pakasteita

Se, mika on nyt alkanut vallata myös taalla Turkissa alaa, niin on valmiiden pakasteiden kayttö. Tuotteet tulevat pakasteena ja paistetaan paikan paalla. Katevaa ja helppoa. Nama siis kahviloille yms.
Ravintoloille ruoantekoa helpottamaan sitten vihannes- peruna-liha ja marja-hedelmapakasteet.
Kaikenkaikkiaan erittan mielenkiintoista nakemista ja kokemista. Ja erittain monipuolista tarjontaa.
Vahittaismynnissahan naita tuotteita ei taalla ole, kuin murto-osa , mutta lisaantyy ja yleistyy varmasti ajan kanssa .

Jatkuu......

HELMİKUU osa 1

 Helmikuu tekee loppuuan, ja torstaina olemme jo maaliskuun ensimmaisessa paivassa. Kuukausi on ollut touhua taynna, enka ole joutanut blogiakaan paivittelemaan. Lukemassa olen valilla kaynyt postauksianne, ystavat. Joten teenkin nyt osissa helmikuun tapahtumista kertomusta.

 İlmat ovat olleet meilla erittain vaihtelevat. Sadetta ja kylmaa on enimmakseen riittanyt. Mutta muutamia ihania, aurinkoisia ja lampimia paivia on myös mahtunut helmikuulle. Ne on kaytetty tarkoin ulkoiluun ja luonnosta nauttimiseen.

 Eras tallainen kaunis paiva oli saanut kilpikonnankin liikkeelle.

Mutta,  kyllapa oli taas tanaan sitten kylma ja sateinen paiva. Aamulla, kun ystavan kanssa paasimme heidan toimistonsa pihaan, niin piti hetki odottaa autossa, ennenkuin uskalsi juosta toimistoon sisalle. Sen verran satoi rankasti.

 

 Helmikuu on kulunut ystavan kodin ja oman kodin valia kulkien. Varamummona olo jatkuu edelleen, kun ystavan mies joutuu olemaan paljon työmatkalla İstanbulissa. Heilla on mittava projekti meneillaan, josta kerron myöhemmin.
Hyvin on turvallinen olo heidan omakotitalossaan kolmen susikoiran ollessa talonvahtina.
Olen paivat ollut ystavani mukana heidan toimistollaan, İllat olemme viettaneet leppoisissa merkeissa tehden hyvaa ruokaa . Ystavani taikoo nopsaan ihania salaatteja. Nautimme yhteisista kahvihetkista ja rupattelusta. Jutut eivat ole loppuneet taman ystavyytemme aikana koskaan, joka on kestanyt vuodesta 1997. Ystavyytemme kruunaa heidan poikansa ( 10v), joka aina valilla tupsahtaa touhuistaan halaamaan meita molempia. Aitiaan ja minua.
Eilen saimme hemmottelua myös ystavani miehelta, joka tuli kotiin työmatkaltaan, tuoden meille  herkkutuliaisia İkeasta.
Kylla on suuri ja arvokas asia omistaa tuollaiset ystavat.
Nyt tuntuu oudolta taas olla kotona, kun on niin hiljaista.
Jatkuu..............