sunnuntai 12. syyskuuta 2010

EVET (KYLLA),HAYIR (Eİ)


Tanaan taytin kansalaisvelvollisuuteni taalla ensimmaista kertaa.Kyseessa on kansalaisaanestys siita,miten Turkin perustuslain muutokset tehdaan.Koko vaalikamppanja on ollut oikeastaan paaosin kahden valtapuolueen kasissa.AKP  ja CHP.
Olen kuunnellut ahkerasti vaalipuheita,ja lukenut kaikki kasiini saamat vaalimainokset.Silti en paatöksestani ollut aanestaessakaan viela taysin varma.Pistin leiman "hayır" puolelle,vaikka mieli olisi tehnyt tehda toisin.
Se,mika minulla ratkaisi,niin oli lupaukset tavallisen kansalaisen , työlaisten,naisten ja vanhusten etujen ja oikeuksien suojelemisesta uudessa laissa.Seka naitten asioitten eteenpain menemisesta.
Ehdottomasti tanne pitaa saada työttömyysturva,ja sosiaaliedut.
Toisella puolella olisi ollut kylla muutamia erittain hyvia lakipykalia,joilla uudistuksia aikaan saataisiin,mutta oli paljon muuta,mika mietitytti.

Mutta politiikassa kun eivat asiat aina etene vaalien jalkeen niitten lupausten varassa,mita on esitetty.
Nyt vain katsotaan,miten kay.
Olen kuitenkin ylpea,etta olen paassyt taalla aanestamaan ja tayttamaan kansalaisvelvollisuuteni.

AFERİM TURKKİYE!!

HYVA TURKKİ ja maajoukkue koripallossa.Eilen pelattiin Turkissa meneillaan olevassa koripallon maailmanmestaruuskisoissa jannittava peli TURKKİ-SERBİA.Kyse oli siita,kumpi joukkue paasee finaaliin.Turkki voitti ottelun 83-82. 50 sekunttia ennen pelin paattymista Turkki teki voittokorin.
Tanaan pelataan finaali.Onneksi on viela herkkuja jaljella jaakaapissa
Meno oli kaupungilla aanekasta eilen puolen yön jalkeen .Ensimmaista kertaa kuvasin kannykalla videolle parvekkeelta.Yritin saada sita vidota tahan blogiini.Siirrettya sain,mutta ei toiminut.Opettelen edelleen,ja jos saan toimimaan,niin pistan sitten erikseen.
Mutta tanaan jannataan finaalia TURKKİ-ABD Amerikka.


İhanaa viikonloppua,ystavat.

lauantai 11. syyskuuta 2010

RAMADANİN PAATÖSJUHLA

On sujunut meilla hyvin rauhallisissa merkeissa.makeaa on tullut syötya liiankin kanssa.İlma on ollut todella kuumaa ja aurinkoista.Ensimmaisena juhlapaivana olimme liikkeella vasta illansuussa ja illalla juuri kuumuuden takia.Kerron kuvin.

Mieheni aidin haudallakaynti oli ensimmainen kohteemme.Kayntimme aikana pimeys laskeutui kaupungin ylle.Hautausmaalla on vain vahan valaistusta.
Hautausmaakaynnin jalkeen hyppasimme raitiotievaunuun,milla kulkeminen juhlapaivina on ollut taalla Antalyassa ilmaista.Paamaaramme oli menna katsomaan ,mita tapahtuu festivaalialueella,joka tana vuonna on ollut eraalla messualueella taalla .Eipa paljoa ollut puistossakaan valaistusta,jonka lapi oikaisimme.
Alueella oli muutama huvipuistolaite
Muutamia ravintoloita.Kuvassa ihana paikka,missa olisi voinut levahtaa tyynyilla lattialla istuen.
emme jaaneet siihen kuitenkaan.

Tietenkin oli myös erilaista tavaraa myyvia kojuja.Emme ostaneetkaan mitaan.
İstahdimme hetkeksi esiintymislavan luokse kuuntelemaan musiikkia.kappaleet olivat kansainvalisia,ja aani laulajalla todella hyva.Soittivat mm. "rikas mies jos oisin"...
Alueella oli todella vahan ihmisia.Eras kauppias kertoi,etta koko aukioloajan on kaynyt erittain vahan vakea.Paikka oli valittu huonosti.Viime vuonna tama sama oli keskustassa,ja vakea paljon.Nyt viimevuotisessa paikassa oli vain esintymislava,missa kuukauden ajan oli erilaisia esityksia.Ja silti siella oli vakea koko todella paljon.Tamanvuotiselle fesitivaalialueelle kun on mentava joko omalla autolla,taikka yleisilla kulkuneuvoilla,niin monet jaavat kaupunkiin.Kauppiaitten kojujen vuokra kuulemma oli aika suuri tuolta kuukaudelta,ja myyntia kertyi vain vahan.Harmi.
Tasta mekin sitten hyppasimme taas raitsikkaan.Jaimme pois ennen kotiamme,ja kavelimme loppumatkan.Niin tuli liikuntaakin samalla enemman.
Nyt taas arki koittaa ja arjen touhut.

torstai 9. syyskuuta 2010

KOKEMUS

Tuon uskonnostani kertovan sarjan jossain vaiheessa mainitsin kokemuksesta,josta haluan kertoa.Se sopiikin kerrottavaksi nain Ramadanin paattyessa.

Olin uuden uskontoni alkuvaiheessa,kun taalla Antalyassa mieheni ystavan isa kuoli ja oli hanen muistotilaisuutensa.Se oli minulle ensimmainen tallainen tilaisuus.
Oli rukoushetki.Naiset rukoilivat huoneessa,missa sangyssa makasi liikuntakyvytön taman poisnukkuneen miehen iakas vaimo.Miehet rukoilivat toisessa huoneessa.
Mina istuin lattialla sohvaan nojaten,ja katselin tata vanhaa ja avutonta ihmista vuoteessaan.Joku kavi hanen luonaan asentoa vaihtamassa,ja joku vetta antamassa.Puhetta vanhukselta ei ollut tullut aikoihin.
Yht'akkia minut valtasi lammin ja epatodellinen (mutta niin hyva)olo.Tuntui,etta siina olossa voisi istua ikuisuuksia.
Samaan aikaan sangyssa oleva vanhus PUHUİ.Tata sukulaiset sapsahtivat,kun se ei ollut normaalia.Se oli siis ihme.
Hanen poikansa(mieheni ystava,ja nyt jo hankin iakas)muistaa hyvin sanat,mita vanhus oli sanonut,mutta mina olen ne taas kerran unohtanut.Pitaa ,kun hanta nakee,niin kysya ja kirjoittaa paperille.
Paikalla olleet uskoivat,etta talla tapahtumalla oli jokin yhteys siihen,etta olin uusi muslimi,ja etta se oli sanoma Jumalalta.
Kokemus oli minulle kaunis ja sanoma selva.