Helmikuu tekee loppuuan, ja torstaina olemme jo maaliskuun ensimmaisessa paivassa. Kuukausi on ollut touhua taynna, enka ole joutanut blogiakaan paivittelemaan. Lukemassa olen valilla kaynyt postauksianne, ystavat. Joten teenkin nyt osissa helmikuun tapahtumista kertomusta.
İlmat ovat olleet meilla erittain vaihtelevat. Sadetta ja kylmaa on enimmakseen riittanyt. Mutta muutamia ihania, aurinkoisia ja lampimia paivia on myös mahtunut helmikuulle. Ne on kaytetty tarkoin ulkoiluun ja luonnosta nauttimiseen.
Eras tallainen kaunis paiva oli saanut kilpikonnankin liikkeelle.
Mutta, kyllapa oli taas tanaan sitten kylma ja sateinen paiva. Aamulla, kun ystavan kanssa paasimme heidan toimistonsa pihaan, niin piti hetki odottaa autossa, ennenkuin uskalsi juosta toimistoon sisalle. Sen verran satoi rankasti.
Helmikuu on kulunut ystavan kodin ja oman kodin valia kulkien. Varamummona olo jatkuu edelleen, kun ystavan mies joutuu olemaan paljon työmatkalla İstanbulissa. Heilla on mittava projekti meneillaan, josta kerron myöhemmin.
Hyvin on turvallinen olo heidan omakotitalossaan kolmen susikoiran ollessa talonvahtina.
Olen paivat ollut ystavani mukana heidan toimistollaan, İllat olemme viettaneet leppoisissa merkeissa tehden hyvaa ruokaa . Ystavani taikoo nopsaan ihania salaatteja. Nautimme yhteisista kahvihetkista ja rupattelusta. Jutut eivat ole loppuneet taman ystavyytemme aikana koskaan, joka on kestanyt vuodesta 1997. Ystavyytemme kruunaa heidan poikansa ( 10v), joka aina valilla tupsahtaa touhuistaan halaamaan meita molempia. Aitiaan ja minua.
Eilen saimme hemmottelua myös ystavani miehelta, joka tuli kotiin työmatkaltaan, tuoden meille herkkutuliaisia İkeasta.
Kylla on suuri ja arvokas asia omistaa tuollaiset ystavat.
Nyt tuntuu oudolta taas olla kotona, kun on niin hiljaista.
Jatkuu..............
