Nyt paasemme varsinaiseen aiheseen,eli siihen,miten uskonto vaikuttaa elamaani?
Aikaisemmin mainitsin,etta lapsesta asti olen ollut jollain tavalla uskovainen.İslamin tultua elamaani,niin taytyy sanoa,etta uskoni on syventynyt ja vakavuutta seka omaa yrittamista tullut lisaa.
Jumalaahan en ole vaihtanut (mika kasitys on monella,kun ihminen vaihtaa uskontoaan).
Jokaisessa uskonnossa on myös oma kulttuurinsa.On omat juhlapaivansa,ruokoustapansa jne.Viikon kuluttua loppuu Ramadan,ja silloin meilla on kolmepaivainen "sokerijuhla". Lokakuussa on "uhrijuhla".Joulu ja paasiainen ovat siis vaihtuneet muuhun.Raamattu on vaihtunut Koraaniin.
Kun asuu taalla Turkissa,niin elama kulkee itsestaan omaa rataansa myös uskonnon puitteissa aivan luonnollisesti.Joulun puuttumista ei edes huomaa,kun sita ei taalla ole.Ulkomaalaisia asuu taalla paljon,joten joulu nakyy kaupallisessa mielessa.Ja uudeksi vuodeksi jo monet turkkilaisetkin ostavat koristeita.
Suomessa asuessamme olimme joulunajan aina tyttareni perheen luona,joten siina muodossa osallistuimme myös joulun viettoon.
En ole koskaan tehnyt naissa uskonnosta johtuvissa eroavaisuuksissa numeroa.Hyvaksyntaa pitaa löytya.Eika taten ole ongelmia tullut eteen.Olemme lasteni perheitten kanssa elaneet rinta rinnan kahden uskonnon kanssa.Kaikki on sujunut normaalisti.Tyttareni perhe on mm. omaksunut aivan itsestaan tavat,etta ruokaa tehtaessa,niin meille ei missaan tapauksessa ole sianlihaa,eika sen jaanteita.Tyttareni valmistaa meille ruoan pestyilla valineilla,jos han on sianlihaa kasitellyt,ja lukee pakkauselosteet tarkkaan.Samoin on ollut ystavieni kanssa kanssakayminen.
Se,etta emme esim. syö sianlihaa,niin ei ole ollut esteena kahvi-ja ruokakulttuurille Suomessakaan ystavien ja sukulaisten kesken.
Kerron mielellani uskonnostani,ja siihen liittyvista asioista,mutta jos joku ei ole halukas kuuntelemaan,niin kunnioitan myös sita.Olen silloin kertomatta.Hyvin usein sita joutuu kertomaan,koska ihmiset ovat kiinnostuneita.lahes jokaisella on kysymys,miten islamilaisuus kasittelee Jeesuksen?
İslamissahan Jeesus on profeetta ja Marian poika.
Ulkonaisesti ei minusta uskontoni nay tavallisena arkipaivana,koska en kayta islamilaista vaatetusta.Vaatteilla ei sita uskoa saada sinne sydameen.Kylla sen pitaa olla siella ilman maarattya vaatetustakin.Nain mina ajattelen.
Uutisista nakee usein,miten islamilaiseen vaatetukseen pukeutuneet naiset varastavat kaupoissa,ja tekevat muita rikoksia.
İslamilainen vaatetus siis ei takaa,etta ihmisella olisi puhdas sydan uskontonsa kanssa.
Tunnustan,etten myöskaan rukoile sita viitta kertaa paivassa,mutta rukoilemaan olen oppinut jo lapsena,joten se on osa elamaa.
En siis ole taydellinen.Onkohan meista sita kukaan.. Pyrin elamaan "kaidalla" tiella kunnioittaen uskontoani,seka kanssaihmisia.Ovat he sitten mista uskontokunnasta tahansa.
Olin viikko sitten kaymassa Kreikan pienella saarella (postaus tulossa),missa olivat moskeija ja kirkko aivan lahekkain.
Rukouskutsua moskeijastahan siellakaan ei kuulu,mutta kirkonkellojen aani helahti kauniisti.Kuuntelen mielellani myös kirkonkellojen kutsua,silla sanoma kertoo samaa kielta.
Uskonnon vaihtaminen on ollut oma valintani,ja tasta johtuen en koe sen tuomia muutoksia elamassani mitenkaan vaikeina.En myöskaan tunne,etta olisin jotenkin nykyaan eri ihminen,mita ennen.
Elan mielestani normaalia elamaa,mihin kuuluu arkiaskareet.Ruonlaitto,kaupassakaynti,ystavien tapaaminen jne.Taalla Turkissa en ole "kummajainen",mutta Suomessa asuessamme oli paljon tilanteita,jossa sita oli.Suomessa ihmisten hyvaksynta toista uskontoa harjoittavaa kohtaan ei aina olekkaan niin itsestaan selvaa.Ennakkoluuloja on paljon.
Kumpa paasisimmekin siihen,etta voisimme erilaisuudestamnme huolimatta olla ja elaa toistemme kanssa rauhanomaisessa ilmapiirissa.
Kiitos,ystavt,kun olette jaksaneet lukea postaustani tasta aiheesta,ja olette olleet kiinnostuneita.
İhanaa torstaipaivaa kaikille.Ja olipa taas mukavaa postata tauon jalkeen.
25 kommenttia:
Kiitoksia taas tasta opettavaisesta postauksesta! Eilen juuri keskustelin aiheesta, kun olin ruokailemassa ystavani kanssa. Nyt jos milloin tarvitsenkin kaikenlaista opastusta(en niinkaan uskonnosta vaan tavoista ja tottumuksista), mika liittyy muslimilasten kanssa toimimiseen... Onneksi taalla (en siis asu enaa Iranissa) Kuwaitissa on tama center jossa opiskelen mm. arabiaa, he myos pitavat naita infotilaisuuksia lansimaalaisille.
Mutta toivon mukaan voin myos laittaa sinulle henk.koht. kysymyksia tanne lootaan, kun niita herailee pintaan...?
Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta,miten uskonto on vaikuttanut elämääsi.Suvaitsevaisuus on kaiken A ja O.
Jos kaikki suhtautuisivat uskontoon samanlaisella avoimuudella ja hyväksynnällä kuin sinä, niin monet riidat (ja sodat) voisi sivuuttaa :)
Samoin, kiitos tästä, oli ilo lukea. Samaa toivon minäkin, suvaitsevuutta.
Paljon on siinä kyllä työsarkaa.
Terveiset syksyisen viileästä Savosta.
Kiva kun olet taas linjoilla ;)
Mukava postaus ja aika lailla samoilla aaltopituuksilla olen kanssasi uskonnon suhteen.Lisäisin vielä että omalla kohdallani Islam antaa raamit elämälle.Täällä Marokossa asuessa en usein tule edes ajatelleksi että olen erilainen suomalainen mutta Suomessa vieraillessa(tai muualla Euroopassa)huomaan ajattelevani ihan eri tavalla.Ihanaa loppu Ramadania!
Nuheila
Mielenkiintoinen postaus kaiken kaikkiaan... Jo aikaisemmin kommentoin, että olen kristitty ja en tunne islamilaisuutta kovin hyvin mutta opettelen koko ajan. Haluan ymmärtää ystäviäni paremmin, jotka ovat siis muslimeita.
Suvaitsevaisuus, kovin helpon kuuloinen sana mutta niin vaikeasti tavoitettava. Jo pelkästään se, että haluan oppia ymmärtämään islamilaisuutta, aiheuttaa kummastusta, ihmetystä ja jos jonkinmoista kuhinaa ympärilläni... Toisaalta, se on varmastikin minun yksi heikkouksistani koska en kykene ymmärtämään toisten epäsuvaitsevaisuutta! Ja niinpä, kukapa meistä olisi täydellinen :)
Rauhallisia Ramadanin loppupäiviä sinne etelämmäs..
-H
Kuwaitin kaunotar:Toki voit laittaa kysymyksia myös tanne kommenttilotaan,mutta voit myös laittaa sahköpostia.Osoite on profiilissani,jota kautta saat sitten myös oman sahköpostiosoitteeni tarvittaessa.
Yaelian:Ehdottomasti nain on monessa muussakin asiassa,kuin uskontokysymyksissa,mutta miksi suvaitsevaisuus on joillekkin niin vaikea asia.
İİ:Kiitos,ystavani kauniista sanoistasi.Lammittivat kovasti mieltani.
Minttuli:Mukavaa,etta pidit.
Meilla taalla kanssa syksy tulee,mutta lamminta on viela reilusti yli +30:en asteen.Eilen sateli pariin kertaan rankasti vetta.Tunui avan ihanalta.
Nuheila:Kiitos,ystavani.On ollut ilo todeta,ettei aihe ole pelottanut lukijoitani.Löysit taysin oikean maaritelman tuon,etta İslam antaa elamalle raamit,kun asuu islamilaisessa maassa.Suomessa minulla on sama tunne,etta raameissa on aukkoja,eika se johdu omasta itsesta.Johtuu varmaan siita,ettei sita omaa uskontoa ole elamassa silloin niin paljoa ymparilla ja nakyvissa.
Marokkoon myös ihanaa Ramadanin loppuviikkoa.
Olen samaa mieltä kanssasi, uskonto ei ole kynnyskysymys, miten elää ja tulla toimeen toisten ihmisten kanssa. Riittää, että kunnioitamme toistemme uskoa ja näkemyksiä. Toisaalta ihmettelen, miksei islam uudistu 2000-luvulle. Vaikka on keksitty kylmälaitteet, ja lihan loisista on päästy, silti 1000 vuotta vanhoja uskomuksia noudatetaan vieläkin. t annu
Anonyymi:Toisen epasuvaitsevaisuus on vain monasti jatettava omaan arvoonsa.Mutta on ihmisia,joitten kohdalla voi epasuvaitsevuuteen vaikuttaa,jos se johtuu tietamattömyydesta.
omassa itsessa elana suvaitsevuus on asia,jota on "pidettava ylla" jatkuvasti.Kylla sita meille laikille suvaitsevillekkin tulee tilanteita,jolloin huomaa olleensa "ei suvaitsevainen".Kun taman huomaa,niin helposti voi ottaa itseaan niskasta kiinni.
Sitten on taas tilanteita,jolloin ei tarvitsekkaan olla suvaisevainen.Mutta noin paapiirteittain suvaitsevaisuus antaa paljon hyvaa.
Meilla kaikilla on alueita,joita on vaikeampi oppia.Eivatka uskontoasiat ole niita helpoimpia.
Jos joku haluaa oppia islamilaisuudesta,niin aivan varmasti se kummastuttaa ainakin ei-islamilaisia.
Kiva,etta olit kiinnostunut aiheesta.
Kiitos,sinulle myös ihanaa ramadanin viimeista viikkoa.
Mielenkiintoista luettavaa nämä sinun uskontoasiasi ;o)
Tähän asiaan on jo tullutkin ihan lähietäisyys, aina kun olemme teidät vieraiksi saaneet ;o)
Meillä ei ole ongelmia uskontojen erilaisuuksien kanssa vaan suvaitsemme kaikille sen mikä kullekin on sydäntä lähellä ja näinhän se pitäisi ollakin.
Tyttärellämme on paljonkin ystäviä, jotka ovat islaminuskoisia, ja nämä ystävät ovat myös meillä vierailleet ja todella mukavia ihmisiä ovat, siinä missä kuka muu tahansa ;o)
Meille ovat kaikki tervetulleita ;o)
Annu:Seka-avioliitossakaan ei useinkaa tule uskonto kynnyskysymykseksi,vaan kulttuuri.
Samahan se on kulttuurin kanssa.Vanhat perinnaistavat elavat tiukassa.Jotkut asiat ovat hyviakin,mutta on paljon sellaista,mika pitaa kitkea pois.
Tassa asiassa on Turkki edennyt hurjaa vauhtia talle vuosituhannelle,vaikka vanhaakin löytyy viela.
Latindace:İhmiset ovat ihmisia,uskontoon,kulttuuriin ja ihonvariin katsomatta kaikkialla.
Minua kosketti tosi paljon se, kuinka kauniisti kirjoitat uskonnosta, ja juuri tuo on minusta se uskonnon viesti; uskoa, rakastaa ja suvaita. Ja se on meitä kaikkia yhdistävä ajatus.
Ennakkoluulot on kieltämättä tiukassa jo ihan peruskulttuurien asteella ja niitä on vaikea kitkeä pois.. itsekin olen niitä kohdannut jonkin verran jopa täällä Italiassa. Mutta sitten tulee mieleen,että aina yksi ihminen lisää, joka ajattelee ja kertoo muille näistä kauniista ja viisaista ajatuksista ja tavasta ottaa vastaan uusi kulttuuri, uskonto ja maa, niin kuin sinä teit, opettaa varmasti vielä paljon suvaitsevaisuutta. Ja toivoisin niin kovasti että yhä useampi avartuisi suvaitsemaan ja kunnioittamaan toinen toisiaan enemmän ja ajattelemaan juuri niin kuin sinä. Siinä on suuri viisaus.
Kiitos tästä postaussarjasta!
Karkki:Kiitos noista niin kauniista ja sydanta lammittavista sanoistasi ystavani.
kylla tassa omassa elamankoulussa juuri uskonto ja uusi kulttuuri ovat asioita,jotka ovat opettaneet niin paljon.
Ehkapa perusluonteeni on myös sopeutuvaa laatua,niin on helpompi vastaanottaa uudet asiat.
Suvaitsevaisuudella menee monasti lapi jonkun vaikeankin asian,eika ota turhaa stressia.Ja niita vaikeita asioita on aina,kun ollaan kahden kulttuurin kanssa tekemisissa ja elamassa niita.Paljon tulee tilanteita,joita pitaa katsella sormien lapi.
Avioliitossakin pitaa aina muistaa se,etta siina on kaksi osapuolta samassa veneessa.Se ei aina ole helppoa,mutta itse pystyy vaikuttamaan paljon.
Olen ylpea uskonnostani ja uudesta kotimaastani.Olen ylpea myös suomalaisuudestani.
Mutta ainakin talla hetkella koen taman asuinmaani hyvin rakkaana kotimaanani.
Mielestani on rikkaus omistaa kaksi kotimaata,ja kaksi kulttuuria.
İhanaa,etta pidit aiheesta.Sain tasta paljon myös itselleni lukijoitteni kommenttien kautta.
Kiitos kommenteista,ystavat.
Mielenkiintoisia postauksia Islamilaisuudesta! Tämähän käy kuin yksi yhteen myös oman Muslimielämää-postaukseni kanssa :) Suvaitsevaisuus teemoina.
Siivetön:Kiitos,ystavani.Kavin lukemassa postauksesi,ja tein saman havainnon.Olemme olleet samoin ajatuksin liikkeella.
Sateenkaari, ihailen sinua siinä, että vaikka oletkin vaihtanut uskontoa, etkä oli kääntänyt "takkiasi" kaikelle entiselle. Elät sulassa sovussa kahden maan, uskontojen ja erillaisten kultturienkin keskellä. Olet suvaitsevainen, lämmin ja avarakatseinen ihminen. Maailma tarvitsee enemmän kaltaisiasi Sateenkaaria.
Vihreatniityt:Kiitos,ystavani niin kauniista sanoistasi.
Miksi kaantaa selkansa entiselle uusien asioiden tultua elamaan.Se olisi todella vaarin.
Tiedan,etta monet uskontonsa vaihtaneista,tai uuteen kultuuriin siirtyessaan ovat menettaneet entisia ystaviaan.
Eihan nain tarvitse kayda.Paljon riippuu omasta suhtautumisesta ja kayttaytymisesta juuri sita entista kohtaan.
Entisen ja uuden voi pitaa elamassaan rinnakkain.
Uusi uskonto ei esta halaamasta sita,joka on edelleen sen entisen uskonnon omaava.
Vaikka sinulla itsellasi vaihtuu paljon asioita uuteen uuden uskonnon myöta,niin hyvaksymalla kanssasisarellesi hanen tapansa elaa vaikuttaa paljon myös omaan elamaasi.
En sano,etta minullakaan aina on helppoa ollut.Kylla elama on sita yla-ja alamakea koko ajan.
Sehan on normaalia.
olen vaan sellainen ihminen,joka vaikeuksien tullen menee vaikka "lapi harmaan kiven".
Jalleen mielenkiintoinen postaus islamista, kiitos Sateenkaari. Vaikka olen muslimi, olen Turkissa kohdannut varsinaisen kulttuurishokin. Voi tietysti johtua lahipiirista eika Turkin kulttuurista yleisesti, joka maahan kun mahtuu niin paljon erilaisia ihmisia ja erilaisia tapoja. Kestiko sinulla kauan sopeutua kulttuuriin ja sellaisiin asioihin jotka ovat suomalaisille vieraita/eivat yleensa ilmene Suomessa? Suomessa muslimina oleminen on helppoa, on paljon muslimiystavia ja ei-muslimitkin suhtautuvat hyvin ja tulen toimeen. Turkissa taas tunnen itseni ulkopuoliseksi seka kotona etta maassa yleensakin. Olo on sellainen puoli-turisti. Valilla tuntuu silta etta haluaisin asua mieluummin Suomessa ja etta olen Suomessa onnellisempi. Onko sinulla ollut tallaisia ajatuksia tai onko mitaan neuvoja miten sopeutuminen onnistuisi tai mista voisi olla apua? Suomiterveisin
Maria
Maria:kiitos itsellesi lukemisesta.
Mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi,seka Suomessa,etta taalla.
Minulla ne ovat aikalailla painvastaisia.
Mietin minakin,etta johtuisiko jotenkin elinymparistösta.Asuinpaikkasihan taalla on aivan toisenlainen,mita minun.çAsut taysin turistipaikassa,ja mina taas paikallisten asuttamassa,missa tosin on myös paljon turisteja.
Minahan olin myös jo muslimi,kun ensimmaisen kerran taalla asuimme.Kulttuurin kanssa ei suuria ongelmia ole ollut,mutta kieliongelmat toivat alkuun mukanaan pitkastymista ja muuta.
Alkuunhan asuimme Suomessa.Ja jo tuolloin lahti kayntiin se,etta meilla oli turkkilaisia ystavia,ja nain tutustuin kulttuuriin.Aloin tuolloin myös opettelemaan turkkilaisen ruoan valmistusta,joka on ollut perheemme ruokana koko ajan lahes kokonaan.Makaronilaatikkoa,lihakeittoa ja jotain muuta pienta laitan silloin tallöin,mutta muuten se,mita syömme,on turkkilaista.Myös Suomessa asuessamme.
Toki silloin alkuun oli minullekkin paljon vieraita asioita.Joitakin vaarinkasityksiakin tuli,kun ei meilla mieheni kanssa ollut edes yhteista kielta.Puhuimme sanakirjan avulla.Mutta kaikesta on selvitty.Osin huumorilla,pitkajnnitteisyydella ja hyvaksynnalla.
Mina taas olen kokenut Suomessa muslimina asumisen paljon vaikeampana,mita taalla.Rasismia ja ennakkoluuloja olemme saaneet osaksemme,jopa viranomaistaholta.
Ja kaikkein vaikeinta on ollut Suomessa se,etta kun ei syö sianlihaa,niin mm. ravintolassa syöminen on hankalaa.Kun siella tekevat ruokaa,niin samoilla valineilla se ruoka valmistetaan,milla tehdaan ruokaa sianlihastakin.
Tuoteselosteet pitaa tarkoin tarkistaa jne.
Moskeijan rukouskutsua ei ole olemassakaan Suomessa.Minulla olikin siella kello,missa rukouskutsu oli kuultavissa.
Taytyy tunnustaa,etta silloin alkuun,kun taalla asuimme,niin muutin mielellani Suomeen,mutta pian huomasin sitten Suomessa kaipaukseni tanne olevan erittain voimakas.
Nykyaan taalla asuessa kaipaan Suomesta lapsiani ja lapsenlapsiani,mutta muuta en.
Kumpa asuisit taalla lahempana,niin voisimme tavat,jos voisin olla sinulle jotenkin avuksi.Vaikka eihan tama matka niin kovin pitka ole.
Tiedan,etta Turkin asuinkaupungistasi on erittain vaikea löytaa hyvaa suomalaista ystavaa musliminaisena.
Suomalaisia siella on paljon,mutta????
Olet aina tervetullut Antalyaan,jos silta tuntuu.
Sahköpostia voit laittaa profiilini kautta,ja saat sitten oman osoitteeni.
Halit.
Maria:Lisaan viela hiukan.
Minun nykytilanteeni on sinuun verrattuna (joka olet kaiken kanssa alussa)toisissa lahtökohdissa.
Olenhan Turkin kansalainen.Kun sen sain,niin se lisasi kuuluvuutta yhteisöön.
Ja ehkapa se auttoi minua silloin alussa,etta niin kovasti todellakin halusin olla osa tata kaikkea.Tein tietenkin töita sen eteen aivan huomaamattani.Kun nyt tata kaikkea ajattelee,niin aikamoinen työsarka siina on ollutkin,vaikka sita ei ole itse tiedostanut.
Minulla on alusta saakka ollut taalla erittain hyva ystavatar(ei muslimi).Han on sita myös tanaan.Kiitan hanen olemassolostaan.
Tuo sinun ulkopuolisuudentunteesi on varmaan aika haittaavaa.
Luulen kylla,etta se menee ajan kanssa ohitse,kunhan paaset paremmin sisalle kaikesta.
Eksyin tanne Karkin sivujen kautta. Olipas mukava eksya. Olen usein ajatellut, etta eksyksissa loytyy ne kaikista kivoimmat paikat.
Yksi asia mita Suomessa arvostan on uskonnonopetus. Siis se, missa kerrotaan eri uskonnoista, niiden juhlapyhista, tavoista. Olin kovin yllattynyt, kun keskustelukumppanini muutama paiva sitten alkoi kelailla, etta mikas se hindujen pyha elain olikaan, lammas?, passi?, vuohi?, kana?... Talliseen ei Suomessa oikeastaan tormaa, silla kaikki tietavat uskontojen perusteet. Eihan se viela takaa suvaitsevaisuutta, mutta halventaa ehka harhaluuloja.
Nykyisessa asuinpaikassani puhutaan paljon kristittyjen, juutalaisten ja african-american joulun vietosta, mutta juuri muuta uskontoa sivuavaa opetusta ei ole.
Kiva postaus. Kiitos Sinulle.
Johanna:Kiitos,kun tulit kaymaan.On ihanaa,kun tulee uusia tuttavuuksia.Tulen vastavierailulle.
Oli mukava kuulla,etta pidit postauksesta.
Suomessa on niin paljon asumassa ulkomaalaisia,etta ainakin kouluissa tata kautta tulee tietoa myös eri maitten kulttuureista.Ja paakaupunkiseudella varsinkin on aikuisillakin toimintaa,mihin on suomalaisillakin avoimet ovet.
Mutta silti viela törmaa suuriinkiin ennakkoluuloihin.Ja eritoten islamilaisuuden kanssa.
İhanaa syksya sinulle.
Kommentoin ensimmäistä kertaa, Tunisian kautta tänne eksyin. Kiitos kauniista ja suvaitsevaisuutta huokuvasta kirjoituksestasi. Suorastaan inspiroiva!
Lähetä kommentti