Aika,jolloin erosin kirkosta,oli talvella 1995.
Toukokuun lopulla matkustimme lomalle Antalyaan.Talla lomalla "palasin İslamiin",kuten liittymista sanotaan.
Tilaisuus oli lamminhenkinen.Tietty minua jannitti kovasti.Olinhan astumassa kokonaan uudesta ovesta nyt virallisesti.
Olin opetellut İslamin uskontunnustuksen ulkoa,joka piti osata.Turkinkieltahan tuolloin en osannut yhtaan.Hyva turkkilainen edesmennyt (rauha hanen muistolleen) ystavamme toimi tulkkina.
Sen lisaksi,etta liityin İslamiin,niin samalla meidat mieheni kanssa vihittiin avioliittoon myös imaamin toimesta.
İslamissahan on tarkeaa,etta ensin on virallinen vihkiminen,ja sen jalkeen imaamin vihkiminen.
Ennen oli erittain paljon avioliittoja,jotka olivat vain imaamin vihkimisella suoritettuja,ja eivat ole virallisia lain edessa.
Nykyaan yha enemman suositaan myös virallista vihkimista.Se alkaa jo olla oikeastaan pakollistakin.
İmaami Erdoğan Öztürk puhui kauniisti avioliiton merkityksesta,elamasta,toisen kunnioittamisesta.Puhe oli aika pitka.
Taman jalkeen mina lausuin uskontunnustuksen,ja imaami puhui minulle islamin merkityksesta elamaan.Ja antoi "laksyksi" opetella uusi uskontoni hyvin,ja noudattaa sita.
Ylimmaisessa kuvassa on todistus,minka İslamiin liittymisesta sain,ja alimmaisessa kuvassa lehtikuva ja juttu tilaisuudesta.
Lehtijuttu on hupaisa.Lehtimiehet eivat olleet meita haastatelleet,vaan keksivat jutun.Nimetkin olivat pain honkia.Uusi İslamilainen nimeni,Fatma,oli oikein kirjoitettu.
Mina olin ollut töissa tekstiilitehtaassa,josta elakkeella.En ikina ollut edes kaynyt tekstiilitehtaassa,enka olut viela elakkeella.
Jutussa sanotaan myös,etta mina tulin turistina Antalyaan(totta),ja myöhemmin menimme rakkausavioliittoon(totta).
Liittymisestani İslamiin jutussa sanotaan,etta "uudestisynnyin",ja jatkossa opetettelen tuntemaan uuden uskontoni hyvin.
Kuvaa katsoessa naurattaa itseaankin.Ensimmaista kertaa tuolloin laitoin huivin paahani,ja ainoa huivinkayttötapa oli tuttu tuo solmiminen leuan alle,jota en nykyaan kayta ollenkaan.Olin aivan maalaismummon naköinen.
Ja mieheni oli kuin merirosvo pitkine hiuksineen,ja viiksineen.
Nykyaan ei hanella viiksia ole,ja tukkakin on aina lyhyt.
18 kommenttia:
Assalaamu aleikum,
Mielenkiintoinen postaus. Tahan viela sen verran lisaisin niille, joille islam ei ole viela tuttu, etta muslimiksi tulemiseen ei tarvitse mitaan virallista todistusta tai tilaisuutta. Jotkut haluavat lausua uskontunnustuksen moskeijalla kahden todistajan lasnaollessa, mutta tama ei ole valttamatonta. Jos uskoo etta ei ole muuta palvomisen arvoista kuin Allah ja Muhammad on Hanen profeettansa, ja lausuu taman uskontunnustuksen eli shahadan arabiaksi, silloin henkilosta tulee muslimi. Itse en ole koskaan kaynyt hakemassa uskostani mitaan paperia, imaamin vihkimisessa riitti tieto siita etta olen muslimi ja tama tieto nakyy myos henkilopapereissani Turkissa kun sen itse sinne ilmoitin. Itse asiassa en edes tiennyt etta siita voisi saada jonkin todistuksenkin.
Sitten viela haluaisin tarkentaa tahan kohtaan "İslamissahan on tarkeaa,etta ensin on virallinen vihkiminen,ja sen jalkeen imaamin vihkiminen." Kyse on Turkin valtion laista, ei islamin laista. Islamin lain mukainen avioliitto on imaamin vihkiminen, mika on islamilaisissa valtiossa myos virallisesti pateva. On myos suomessa jos imaamilla on viralliset vihkioikeudet. Mutta Turkissa tata ei hyvaksyta avioliitoksi, vaan pitaa olla virallinen maistraatissa solmittu liitto. Lain mukaan vasta sen jalkeen voi halutessaan hankkia imaamin vihkimisen, mutta kaytannossa monet vihitaan imaamin toimesta ennen maistraattivihkimista. Imaamin vihkiminen on muslimeille se oikea avioliitto, mutta silti on hyva olla myos virallinen vihkiminen maan lakien mukaan etta saa sitten laillisesti kaikki oikeudet ja voi todistaa virallisesti olevansa naimisissa.
Suomessa alkaa muuten elokuun lopulla Ylella TV-sarja jossa viisi suomalaista saa opetusta islamista ja heidan pitaa elaa muistaakseni 1,5 kuukautta islamin mukaisesti. Hyvin mielenkiintoinen ohjelma, toivottavasti katsojat saavat lisaa tietoa islamista ja toivottavasti se myos vahentaa ihmisten ennakkoluuloja insha Allah. Siunattua Ramadania teille!
Maria
Tuohan oli helppoa. Juutalaiseksi kaantyminen kesti puolitoista vuotta. Ensin odotettiin kurssia puoli vuotta, sitten oltiin kurssilla (poissa kotoa) puoli vuotta. Puolisokokelaat saivat kanssa muutaman viikon kurssit. Sitten viela kuulusteluja, haastatteluja, kotitarkastus etta ei vaan asuta yhdessa ja miten kosher-ruoka-asiat on jarjestetty, ja sitten viela rabbien edessa esiintyminen. Huh!
Mielenkiintoista oli lukea tästä miten käännyit ja kiva,että tietokonekin toimii. Islamissa tuo kääntyminen on tosiaankin aika helppoa juutalaisuuteen verrattuna...
Helppoa on verrattuna Anun kuvaukseen. Miniäni teki valintansa Suomessa ja riitti että imaamin edessä tunnusti uskonsa, siis rukoushuoneessa muiden läsnäollessa.
Algeriassakin maistraattivihkiminen on pakollinen, yleensä paikalla on myös imaami, joten tulevat molemmat vihkimiset halutessa samalla.
ihan hauska kertoma; olisi näin melko uutena kiva tietää teidän rakastumisestanne.. voipi olla että olet jo siitäkin kirjoittanut mutta uutena en löytänyt sitä..
Tuohon sarjaan( suomi ja islaminiin kiinnostuneet= itse asiassa on jo alkuperäinen(englantilaine?) viisi osainen sarja erilaisista ihmisistä, omasta mielestäni mielenkiintoinen...¨jos joku on kiinnostunut niin voin yrittää etsiä alkuperäisen nimen!
Tuli muuten oikein lämmin olo kun katsoin sivujasi ja näin Adalr Beachin portaan, oltiin siellä muutma kerta ja mitkä kauniit=henkeäsalpaavan kauniit maisemat!!
Islamiin palaaminen on tosiaan helppoa, jos uskoo islamin mukaisesti. Vain Jumala nakee ihmisen sydamen ja hanen uskonsa, eika muslimi tee uskon asioita tai tekoja muiden ihmisten miellyttamiseksi silla nama ihmiset eivat kuitenkaan voi auttaa hanta mitenkaan. Teot tehdaan yksin Jumalan vuoksi ja vain Jumala voi lopulta auttaa ihmista. Jumala ei tarvitse ketaan mutta ihminen tarvitsee Jumalaa.
Tietysti on hyva etta on kursseja, etta opetetaan ja annetaan tietoa uskosta, mutta itse usko on tarkein ja ensimmaisin asia minka jalkeen tulee vasta sille uskolle pohjautuvat muut teot.
Maria
Maria:Aleikum selam
Mina olen myös virallistanut Suomessa rekisteriin uskonnoksi islamin.Se tapahtui niin,etta taytin moskeijassa Helsingissa kaavakkeen,joka toimitettiin rekisteriviranomaisille,jonka jalkeen uskonnon kohdalla myös Suıomessa on papereissani lukenut islam.
Kiitos tiedosta tuosta sarjasta.Pitaa katsoa,jos sita nakisi netin kautta.
Siunattua Ramadania myös sinulle ja perheellesi sinne Suomeen.
Anumorchy:Ja tuosta Marian kommentista saa viela lisatietoa,etta islamiin on helppo kaantya.
Onpa teilla ollut vaikeaa ja pitkakestoista.Olen kuullutkin tuosta.
Yaelian:Anumorchy tuossa juuri kertoi,miten vaikeaa on juutalaisuuteen liittyminen.
Sirokko:Tama edesmennyt ystavamme ja mieheni halusivat,etta liittymiseni islamiin olisi minulle kokemuksenakin ikimuistettava.Ja niin se on ollutkin.
Nina: Pitaapa jossain vaiheessa ottaa postauksen alle tuo "meidan tarinamme".
İhanaa,etta kuvani saa hyvia muistoja aikaiseksi.
Maria:Totta,mita sanot.Mutta kylla uutena muslimina tarvitsee paljon tietoa....En ole ollut millaan kursseilla,mutta Koraania,Koraanin selityksia ja muuta islamilaista kirjallisuutta olen paljon lukenut.Ja tietenkin muut islaminuskoiset ovat opettaneet.
Usko itsessaan on sydammessa.
Maria:Lisaan viela vahan.Sanot,etta usko on tarkein,totta sekin.Mutta sita uskoa pitaa myös yllapitaa ja vahvistaa.Tahan liittyy ne koraanikurssit ja muu sellainen toiminta.
Samahan se on luterilaisella kirkollakin.
Mutta sita koraania voi tietenkin luke yksinaankin.
Mina ainakin mielellani keskustelen asioista sellaisten kanssa,jotka todellakin tietavat ja osaavat.
Mutta jos ei ole itsella sita uskoa,niin eihan sitten voi mitaan tietoakaan lisata,mika on totta.Perusedellytys on oma usko.
Ja vaikka teemme asiat Jumalan takia ja hanen tahtonsa mukaisesti,niin samalla myös miellytamme kanssaihmisiamme.Olemme ystavallisia,autamme tarvittaessa,kuuntelemme sita tarvitsevia jne.kun teemme naita hyvia töita kanssaihmisiamme kohtaan,niin teemme ne myös Jumalalle.İhmiset ovat tassa asiassa valttamatön valikasi,jonka Jumala on meille asettanut.
Minun katsomukseni on,etta ihminen voi auttaa toista hyvinkin paljon,vaikka tamakin tulee Jumalalta.
Mutta jo Koraanissakin sanotaan,etta meille on annettu vapaa valinta kulkea sita tieta,mita haluamme.Saamme vapaasti valita,autammeko,vai olemmeko auttamatta.Koraani kehoittaa miellyttamaan muita,joten jos ei sita vastapuolta olisi,niin emme voisi ketaan miellyttaakkaan.
tasta saamme aivan varmasti vastapalveluksen jossain muodossa.
Vaikka loppukadessa kaikki on Jumalan ohjaamaa,niin ihminen sen toteuttaa.
Haluaisin mielenkiinnosta kysyä teiltä jotka olette islamin uskoisia kuinka suhtaudutte Turkissa siihen että käytössä on maallinen laki ja maa ei ole islmailainen maa ja mitä taas ajattelette maista joissa noudatetaan islamilaista lainsäädäntöä eli shariaa? Asuuko joku teistä tälläisessä maassa? Itse olen tapakristitty ja uskon aika pitkälti vain muiden auttamisen periaatteeseen ja myös siihen että jokaisella on oikeus valita tiensä kuinka, mihin ja miten uskoo tai on uskomatta. Mielenkiintoisia kommentteja tärkeään postaukseen Sateenkaari.
Mielenkiintoista oli lukea tämä postauksesi! Ja kiva tutustua sinuun taas lisää!
Kiva myös kun tietokoneesi toimii taas!
Hienoa että netti taas toimii ja saa lukea mielenkiintoista postausta islamista. Aika monellahan on hatarat tiedot siitä, kuten niin monesta muustakin itselle vieraasta asiasta. Lämpöisin ajatuksin täältä viileähköstä kotomaasta.
Anonyymi:Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksesta.Turkissa todellakin on uskonto ja valtio erotettu toisistaan.
Valtio ei siis ole islamilainen,mutta kylla kansa sita on 98%:sti.Turkki on aikalailla maallistunut tassa uskossaan myös kansaa ajatellen.
Vaihtelee paljon,riippuen siita,missapain Turkkia ollaan.
Nain elakelaisen kannalta katsottuna se ero valtion ja uskonnon valilla ei juurikaan nay,eika kosketa elamaa.
İslamilaisuus nakyy taalla Antalyassa juuri nyt,Ramadanin aikana monessa.Mutta jos ajatellaan 15 vuotta taakseppain,niin muutosta on tapahtunut paljon juuri tavoista irtautumisessa.
Tapamuslimia on taalla myös,kuten tapakristittyja kristityissa maissa.
Susanne:Kiitos ystavain.Tuiki tarpeellinen vehje tama tietokone.Sen huomaa,kun se lakkaa toimimasta.
Minttuli:Kiva,etta tykkaat aiheesta.Lisaa tahan sarjaan on viela pikkasen tulossa.
Meilla taalla viela hikoillaan kuumuudessa.Sadetta jo odotellen.
Minakin rekisteroin Suomessa islamin uskonnokseni, tapahtui myoskin moskeijan kautta kaavakkeella. Eli samalla kuuluu myos johonkin islamilaiseen yhdyskuntaan Suomessa. Tama on tarkeaa esim. hautausasioiden suhteen, etta muslimi voi todistaa uskontonsa ja siten islamilainen yhdyskunta saa jarkestaa asiat uskonnon mukaisesti. Talloin myoskaan sukulaiset eivat voisi esim. jarjestaa halutessaan kristillisia hautajaisia kun muslimi on ilmoittanut etta hanen uskontonsa on islam.
On aivan totta etta uskon vahvistaminen ja uuden oppiminen on hyvin tarkeaa, varsinkin meidan kaannynnaisten pitaa opetella kaikki aivan alusta alkaen. Onneksi Suomessa on opetusta moskeijoilla, samoin on Turkissa mutta siella pitaisi osata hyvin kielta etta pysyisi mukana. Minakin olen oppinut lahinna netin ja kirjojen kautta seka muiden muslimien avulla.
Olisi hyva opetella arabian kielta silla se on Koraanin kieli ja suurin osa islamilaisista kirjoista on arabiaksi. En ole kokenut arabiasta olevan paljoa apua Turkissa kommunikoinnin suhteen, koska turkin kielessa on oma sanansa esim. sellaisille asioille joista Suomessa muslimit kayttavat yleisesti arabiankielista termia. Vaikkei osaisikaan arabian kielta niin koraanikursseilla voi oppia lukemaan arabian aakkosia ja sitten resitoimaan Koraania. Kuitenkin selitysteos/oman kielinen kaannos on tarkea etta oppii myos merkityksen.
Tarkoitin edellisessa kommentissa lahinna sita ettei muslimi tee uskonnollisia tekoja muiden miellyttamiseksi, esimerkiksi opettele Koraania siksi etta saisi muilta kehuja tai rukoile vain silloin kun muita olisi nakemassa. Kaikki teot tehdaan aikomuksella tehda ne yksin Jumalan vuoksi. Myos silloin kun on hyva toisille ja auttaa heita, mika ilmenee lukuisista Profeetan (saas) haditheista. Islamissa kehotetaan auttamaan toisia, uskontokunnasta riippumatta, ja rakastamaan toisia ihmisia.
Anonyymille vastaisin etta aluksi olen kokenut monet asiat Turkissa hieman ristiriitaisina. Tuntuu silta etta saa olla muslimi, kunhan uskonto ei millaan tavalla nay tai kuulu jokapaivaisessa elamassa. Huivikielto yliopistoissa ja valtion viroissa on kasittamatonta naisten syrjintaa, mita ei tapahdu edes ei-muslimimaissa kuten Suomessa. Taalla saa opiskella ja kayda toissa huivin kanssa. On uskonnonvapaus, joka koskee kaikkia. Toivottavasti Turkissa nama kaikkein raikeimmat ongelmat saadaan ratkaistua insha Allah.
Maria
Maria:Minulla on sellainen kasitys,vaikkei olla tavattukaan,etta kaytat huivia...Suurin osahan islamiin kaantyneista niin tekee.Jos kaytat,niin johtuisikohan nuo ristiriitaiset tunteesi sitten siita,vaiko mista.
Mina,vaikken huivia kaytakkaan,niin olen samaa mielta kanssasi,etta miksi tallaisessa muslimimaassa on valtion taholta huivin kayttö kielletty valtion yliopistoissa,seka viroissa.
Nyt varmaan alkavat myös Euroopan maat kieltamaan huivin kaytön...Jossain maassa tama jo tuli voimaan,mutta en muista,mika maa oli kyseessa.
İtse en henkilökohtaisesti ole kokenut,etteikö uskontoni saisi nakya.Lahes jokaisen kerran,kun tapaan(tai tavataan yhdessa mieheni kanssa),niin tulee puhetta juuri minun uskonnostani.Olen siita ylpea,ja olen saanut sen takia jopa parempaa kohtelua,mita muuten olisi.
On ollut tilanteita,etta olen paassyt valistamaan asioita perusmuslimille,enka tassakaan yhteydessa ole kokenut vastustusta.Painvastoin.
Olisiko jotain vaikutusta asuinpaikkakunnalla,en tieda.
Maria:Palaan viela tuohon huivikieltoon.Vaikka olen henkilökohtaisesti kanssasi samaa mielta,etta huivi pitaisi sallia,niin koko talla asialla kiistalla,mika on kestanyt vuosia,niin on niin moninaiset asiat takanaan,joita maallikon on vaikea ymmartaa.Ei ole vain yksi syy huivin kieltamiselle,vaan niita on monia.
Tama tuntuu monesta varmaan silta,ettei ole uskonnonvapautta.Mina en tata ainakaan nain nae,koska taalla sallitaan myös monet muut uskontokunnat,jotka harjoittavat omaa uskontoaan.
İslamilainen tapa pukeutahan on tarkoitettu suojelemaan naista.(tahan palaan seuraavassa postauksessani aiheesta).Kun sitten huivia ei voi jossain kayttaa,niin sellainen nainen toki kokee taman naisen aseman sortamisena.Ja saattaa tulla monia ongelmia.
Mutta,kun asiaa ajattelee perinpohjin,niin sortamista se ei ole,jos naisen asema kuitenkin on tassa maassa hurjasti noussut,ja asiat edenneet hyvaan suuntaan.
Turkkihan on hyvin edistyksellinen,ja mennyt niin ekonomisesti,kuin sosiaalisestikkin eteenpain hurjasti.
Oli mielenkiintoinen kommentti,Maria,kiitos,ja pista lisaa ajatuksiasi,kun mieleen tulee.
Kiva kun kerrankin uskontoon ja huivin käyttöön liittyvistä asioista keskustellaan asiallisesti, liian usein kun täällä blogistaniassakin syntyy turhaa kinaa aiheesta.
Ranskaan tuli hiljattain se huivikielto.
Vaikka joissakin paikoissa ja tilanteissa Turkissa onkin tullut sellainen olo ettei uskonto saisi nakya, niin kuitenkin ihan tavallisissa tilanteissa ihmisten kesken minuun on suhtauduttu positiivisesti kun olen muslimi. Suomessa en saa juuri mitaan huomiota liikkuessani muslimivaatteissa, Turkissa ihmiset tuijottavat ja kommentoivat hyvinkin avoimesti mika tuntuu valilla tungettelevalta vaikka eivat varmasti tarkoitakaan silla kuin hyvaa.
Tuntuu etta joskus on helpompaa kertoa islamista ei-muslimeille kuin muslimeille. Varsinkin neuvomisen kanssa saa olla tarkkana: jos kertoo vaikka jostakin saannosta, miten islamissa johonkin asiaan suhtadutaan jne. niin voidaan kokea tuomitsevana vaikka tarkoitus olisikin vain neuvoa ja kehottaa hyvaan. Muslimeillekin voi tehda dawaa, silla ei ole itsestaan selvaa etta taysin maallisessa ymparistossa kasvanut muslimikaan tietaisi paljoa uskonnostaan.
Huivikiellosta: On eri asia kielletaanko burqa tai kasvojen peittaminen, kuin huivi. Missaan ei ole yleista huivikieltoa, mutta Ranskassa huivinkaytto on kielletty kouluissa ja nyt kielletaan kasvojen peittaminen. Joskus kuulee sanottavan jopa muslimien keskuudessa ettei kasvojen peittaminen kuulu islamiin: tama ei ole totta. Asiasta on erilaisia mielipiteita pohjautuen Koraaniin ja sunnaan.
Enemmisto oppineista on sita mielta etta kasvot saavat nakya, tosin niiden peittaminen on suositeltavaa. Joidenkin mielesta taas naisten kuuluu peittaa kasvonsa ja minusta tata tulkintaa seuraavilla on siihen oikeus. Profetta Muhammadin (saas) vaimot tekivat niin ja seuratessaan heidan esimerkkiaan nama musliminaiset tekevat sen yksin Jumalan vuoksi. Tiedan suomalaisia muslimisiskoja jotka kayttavat niqabia ja varsinkin Helsingin seudulla heita nakee usein.
Onneksi Suomessa ei ole mitaan kieltoja huivin kayton suhteen, itse asiassa syrjiminen uskonnollisen vakaumuksen (ja sita kautta siihen liittyvan vaatetuksen) vuoksi on kielletty. Insha Allah nain tulee olemaan myos Turkissa, kayttaahan enemmisto turkkilaisista naisista huivia ja suurin osa turkkilaisista on muslimeja.
Maria
Maria:Kirjoitat taytta totta.
Minulla on hyvin positiiviset kokemukset tuossa neuvomisasiassa taalla Turkissa.Suurin osa kesusteluista uskonnosta on kylla ollut niinpain,etta olen kuunnellut ja kysellyt oppiakseni.Mutta aina silloin tallöin tulee eteen tilanteita,jolloin taytyy olla se "opettava" osapuoli.Kertaakaan ei minua ja ajatuksiani ole tyrmatty.
En koskaan kayta maaraavaa tai jyrkkaa asennetta.Jos joku on jostain tietamatön,niin yhdessa voidaan asiasta ottaa selvaa.
Todellakin naita tietamattömia on paljon perusmuslimienkin piirissa.Varsinkin,jos ei ole luku-ja kirjoitustaitoa.
Vaikka en kayta muslimivaatetusta,niin siita huolimatta olen taalla saanut kunnioitusta ja kiitosta uskontoni kanssa elamisesta.
Monasti on kuulunut toteamus,etta olen jopa parempi muslimi,mita monet perusmuslimit.Mieheni kayttaa tata sanontaa usein,kun asiasta tulee puhe.
İtse en asiaa nain ajattele.Yritan vain elaa kunnollista elamaa kaikinpuolin.
İhanaa Ramazanin loppuaikaa sinulle.
Lähetä kommentti