Maapalloltamme löytyy paljon asioita,jotka ovat kaikille kansoille samanlaisia.Naita on seka elain-kasvi-etta ihmiskunnan keskuudessa.
minulla on ollut ilo ja onni saada tutustua hyvin lahelta eraaseen tallaiseen asiaan, puhe-ja kuulovammaisiin.Miehellani on hyvin pitka aikainen ystava,joka on seka kuuro,etta mykka.Mina olen saanut tuntea hanet nyt 15 vuoden ajan,ja seurata hanen elamaansa.
Alkuun monia vuosia han oli poikamies,mutta lopulta löysi aviovaimon,joka myös on kuuromykka.Monen monet kerrat tama niin ihanan ystavallinen ihminen istui meilla ruokapöydassa,ja myös monasti yöpyi kodissamme.
lahes aina tullessaan hanella oli jotain tuliaisia.Koskaan ei ole pahaa sanonut,ja aina on myös ollut meille tervetullut.
Nain myös on tanakin paivana.Nyt han ei meilla enaan yövy,kun on oma koti,ja siella aviovaimo odottamassa.Yhteytta pidetaan jatkuvasti.
Eilen,kun olin kaupassa ruokaostoksilla,niin mieheni soitti,etta viivytkö kauan.Meille oli tullut vieraita.
Ystavamme oli saanut vieraakseen ulkomailta kuuromykkaystaviaan. Nuoren kihlaparin,joista mies on venalainen(asuu venajalla) ja kihlattu englantilainen ,ja asuu englannissa.
Mukana oli viela eras turkkilainen kuuromykka mies.
Ystavamme halusi,etta mekin voimme tutustua naihin ihmisiin.
Mieheni on naina vuosina oppinut aika paljon viittomakielta,ja pystyy kommunikoimaan hyvin.Myös mina ymmarran jo aika hyvin,mita he puhuvat,mutta en osaa itse puhua viittomakielella. Tasta huolimatta jutustelumme sujui joustavasti.Ystavamme kanssa ymmarramme toisiamme todella hyvin.
Vieraamme olivat aivan ihastuttavia ihmisia.Hyvin valittömia,ja ystavallisia.
Olen tutustunut moniin kuuromykkaperheisiinkin.Ja jollainlailla tulee tunne,etta vaikka nailta ihmisislta puuttuu kaksi hyvin tarkeaa aistia ja kykya,niin kaikki he ovat onnellisia ja iloisia.
Heilla on myös tiivis yhteisö.
Myös yli rajojen ja kielen.Viittomakielihan on myös yhteinen rajoista riippumatta.
Taas kerran herasi ajatus,etta kuinka paljon,ja turhasta monasti valitammekaan.
On suuri rikkaus saada olla tallaisten ihmisten laheinen ystava.Heille voi antaa paljon,mutta viela enemman heilta saa itselleen.
7 kommenttia:
Me miehen kanssa menimme yhdessä tuossa yheskytluvulla viittomakielen kurssille. Muutto katkaisi kurssin, eikä paljoa ehditty oppimaan. Jotain kuitenkin.
Joskus aina mietin, että pitäisikö katsella kirjoja ja verestellä muistoja :-).
Kielien osaaminen on aina positiivinen juttu ja arvokas pääoma.
Natjale:Kunpa osaisinkin enemman kielia.En osaa edes englantia.Silloin,kun mina kavin koulua(kansakoulu),niin eipa opetettu englanninkielta.Eika ole myöhemminkaan tullut opeteltua.Turkinkielta olen oppinut kaytannössa,ja parjaan silla hyvin,mutta en tietenkaan osaa taydellisesti.
Kyllapa oli mukava lukea tata postausta! Olet niin oikeassa. Ihanaa lukea ystavistasi jotka ovat erilaisuudestaan huolimatta loytaneet paikkansa maailmassa ja ovat todella positiivisia. Tallaisia ihmisia on kylla miellyttava seurata ja heidan kanssaan keskustella. Olet onnekas kun sinulla on tuollaisia ystavia. He tosiaankin ovat rikkaus ja heilta voi oppia paljon mita elama todellisuudessa on, kaikista puutteista huolimatta.
Kiitos tasta mieltaylentavasta kirjoituksesta joka kylla kosketti!
Hyvaa torstain jatkoa!! :)
Saanko hieman korjata..? Viittomakieli ei ole kansainvälinen. Niitä on satoja erilaisia ja ne eroavat kieliopiltaan ja viittomistoltaan toisistaan.
Olen ollut parilla viittomakielen kurssilla ja käyttänyt sitä jonkin verran työssä. Tosin sitä pitäisi käyttää paljon enemmän, jotta kehittyisi ja voisi ylläpitää jo opittuja juttuja.
Hyvä postaus mielenkiintoisesta asiasta. Ihana kun olet saanut hänet/heidät ystäviksi ja ymmärrätte toisianne ilman yhteistä kieltäkin!
Vieraanne arvostavat teitä ja aitoa ystävyyttänne. Ystävyys ei
tarvitse puhetta. Ilmeistä ja kehonkielestä pystyy paljon päättelemään, vaikka ei viittomakieltä osaisikaan. Itselläni on sama juttu Turkissa, kun en puhu, enkä ymmärrä maan kieltä. Kynä ja lehtiö on aina mukana. Sitten vaan kovasti kommunikoidaan piirtämällä.
Ystävyyttä yli kielirajojen, mikäs sen ihanampaa!:)
Varmasti esim. kuuromykkien syvä yhteys syntyy juuri tuosta yhteisestä asiasta, se lähentää ja auttaa ymmärtämään toista ihmistä paremmin.
On onni saada erilaisia ihmisiä ystävikseen, se on rikkaus! Varsinkin, kun he ovat aitoja ja välittömiä ja toisia huomioonottavia ihmisiä!
Sinulle toivotan mitä ihaninta elokuun jatkoa!:)
Heli: Kiitos,ystavani.Todellakin pidan tata rikkautena.Kun viimeksi olimme muuttamassa taalta Suomeen,niin hiukan ennen muuttoamme ystavapariskuntamme vihittiin meidan kotonamme.Morsiamen sukunain halusi.Mieheni oli ollut puhemiehena,ja monin tavoin tukena.Suku on aivan ihanaa.Kaikki muut puhuvat,ja kuulevat.Siskoksia on monta,ja vain tama yksi on kuuromykka.
Susadim: tiedan taman,silla joka maalla on omat viittomakielen aakkosensa.Mutta yhtalaisyytta on niin paljon,etta todellakin parjaa.Seurasin meilla,kun englantilainen,venalainen ja kaksi turkkilaista keskustelivat,niin todella kavi joustavasti.
Mielenkiintoista on seurata heidan arkiaskareitaa omassa kodissaan.Koti ei ulkoisesti eroa kuulevan ihmisen kodista,mutta lisalaitteita tietysti on,kuten ovikellon valot.
Kiitos,ystava,etta pidit postauksesta,ja on ihanaa,etta joku uskaltaa sanoa eriavan mielipiteen.Kiitos siita.
Marketta:Ystavyys ei mielestani vaadi minkaanlaisia rajoja.Ei maan,ei kielen,ei terveen ja vammaisen.Jos niita rajoja on,niin ne ovat ihmisessa itsessaan
Kiitos samoin myös sinulle lamminta elokuun loppupuolta.
Lähetä kommentti