SUNNUNTAİN TOHİNOİTA

Tanaan oli joutilas sunnuntai ilman mitaan ohjelmaa.Niinpa paatimme lahtea kaymaan maaseudulla sunnuntaipazaarilla.Bussilla puolen tunnin matka.
İlma oli tanaan lammin,mutta pilvinen,joten oikein hyva ulkoiluilma.

Maalaispazaarilla naiset paistavat leipaa,ja

sitten tuollaista hyvin ohutta leipaa (gözleme),missa on taytetta sisalla.Mekin syötiin sellaiset.Minulla taytteena juusto ja pinaatti ja miehella jauheliha.

Jos menee isommalla porukalla,niin pöytaan saa tuollaisen teepannun.Me ostettiin vain lasilliset teeta.Huomaa hella.Monilla on noita helloja talvella kotonakin lammöntuottajana.Paljon poltetaan niissa kivihiilta.

Maalaiset myyvat tuolla paljon omaa tekemaa tuotetta.Kuten tuossa kuvassa olevat oliivit.

Me ostimme tarhanajauhoa,mista tehdaan sita "aamukeittoa" miehelle.On myös itse tehtya

Ja itse tehtya makaronia (eriste nimeltaan ).

Mukaan tarttui myös tuollainen pakkaus,missa on 6 kankaista lautasliinaa.

İhanaa alkavaa viikkoa kaikille,ystavat.

SİKSAK

Alkaneen vuoden ensimmaisia paivia voisi nimittaa yhteisella nimella "SİKSAK". Jotenkin tuntuu,ettei ole saanut viela oikeaa vaihdetta paalle,milla jatkuisi tasainen vauhti.
Monenlaisia menoja ja kiireita on ollut.Ei ole blogejakaan kerennyt kunnolla lukemaan ja kommentoimaan.
Nyt oli pakko kuitenkin istahtaa,ja saada jotain pienta tannekkin taas.
Eilen aamulla laksimme aikaisin sairaalaan normaalille tarkistuskaynnille.Kavimme ensin syömassa aamupalaksi keittoa.Mieheni syö hyvin usein myös kotona aamulla keittoa.Mina silloin,kun sen ulkona syömme. Se aamukeitto on yleensa mercimek-eli linssikeitto.Kotona usein myös sosekeitto kasviksista.
Turkkilainen tapa on syöda yölla ruoaksi keittoa,ja nimenomaan tuolloin ravintolassa.Rakastan yökeittohetkia.Monet syövat myös sita aamuisin. Keittoravintoloita onkin monia avoinna myös koko yön.

Elisesta keittopaikasta kavelimme pikkukujia myöten bussipysakille. Nyt saankin aikaisempaan postaukseen verrattuna hiukan toisenlaisia maisemia. Hyvin vanhoja ja ransistyneita rakennuksia,jotka varmaan lahivuosina tulevat haviamaan kaupunkikuvasta.

Katukiveys oli siisti ja hyva,mutta monet talot sen naköisia,etta juuri ovat sortumaisillaan.Monen talon katto oli pressuilla peitetty.Nahtavasti vesi tuli sateella sisalle.Joitakin ihan hyvakuntoisiakin taloja oli valissa.
Naita tallaisia asuinalueita on Antalyassa viela muutama.

Tanaan kavin aamulla verikokeessa kolesterolini tarkistamiseksi.Olen nyt ollut reilut 8 kuukautta ilman laakitysta,ja janna nahda ovatko arvot pysyneet pelkalla dietilla kunnossa.Mita en jaksa uskoa,koska sairaus on suvussa.
Taas sain huomata,miten hyvin taalla verikoe aina minulta onnistuu.Suomessa on ollut ongelmana,ettei suonta tahdo löytya millaan.Ja joka kerran on mennyt koko kyynartaive mustaksi Suomessa verikoetta otettaessa.
Taalla tanaankin hoitaja otteli verikokeita tosi nopsaan tahtiin.Kun toinen nousi tuolista pois,niin toinen asiakas oli jo vieressa odottamassa. Suonta ei etsitty,vaan kiristyskumi kasivarteen,ja neula samantien.Eika pistos juurikaan edes tuntunut.Nyt on aivan olemattoman pieni mustelma,eika muuta.Ja mika on Antalyan valtion sairaalassa oikein hyva asia,niin se,etta jokaisella poliklinikkakerroksella on oma laboratorionsa.Koskaan ei tarvitse jonottaa kauaa.

İhanaa huomista perjantaipaivaa ystavat.

ANTALYA,KONYAALTİ

Laitan muutaman netista otetun kuvan Konyaaltilta,missa uudenvuoden aattona kavelimme.

Tama  Konyaalti on kokonaan oma kaupunki Antalyan sisalla.Asukkaita siella oli viime vuonna 103.000.Silla on myös oma kaupunginjohtajansa.
Kesaisin ranta tayttyy turisteista,mutta nain talvisin siella on ihanan rauhallista.Osa rantaravintoloista on avoinna lapi vuoden,mutta osa on kiinni nain talvisin.
Talven kovat myrskyt koettelevat aina kaikista eniten juuri tata Konyaaltin aluetta,koska edessa on avomeri.Joka vuosi siella saadaan korjata paikkoja myrskyn jaljilta.
Kun viimeksi Antalyassa asuimme,niin kotimme oli tuolla meren rannalla kauniilla paikalla.Siella on myös kaikki palvelut olemassa.
Mutta nykyaan liikenne sinneppain on todella kovaa,ja ruuhka-aikana Antalyan keskustasta bussilla menee tunti,ja joskus enemmankin.Joten nykyinen asuinpaikkamme on siihen nahden ihanteellinen.Bussia ei paljoa tarvitse kayttaa.
Konyaalti on saanut muutama vuosi sitten maailmanpalkinnon puhtaudestaan ja siistiydestaan.Myös merivesi on siella ollut puhdasta.

Sitten tama viimeinen kuva on uutena vuotena otettu aivan meren rannalta.Taustalla mustana nakyva meri.Yhden rahtilaivan (joka odottaaa satamaan paasya)muutama valo ja uudenvuoden kulkijoita rantahiekalla.Vihreat valonheittimet luovat valoaan pimeassa illassa.

İhanaa viikonloppua,ystavat.

MEİDAN UUDENVUODEN "GAALAMME"

Laksimme liikkeelle illalla klo 21.00.Viela ei ollut kovinkaan kylmaa,mutta kukapa nyt ulos kahville istahtaisi.Ei ainakaan turkkilainen talvella.

Alkumatkan matkasimme dolmuksella.Tarkoituksena oli menna tuonne alas Konyaaltin monen kilometrin mittaiselle rannalle katsomaan,mita sielta löytyy uutena vuotena.Viimeksi,kun taalla asuimme,niin kotimme oli tuon kauniin rannan tuntumassa.
Tuota kiemuraista tieta myöten laskeuduimme meren rannalle

İhmisia oli tuohon aikaan viela todella vahan liikkeella.Kuva pitkan parkkipaikan ledvaloista.
Mutta monessa pikkuravintolassa (joita on rannalla paljon) musiikki soi,ja joissain oli nuorille disko,ja joissain muun ikaisten musiikkia.
Uutena vuotena lahes kaikkiin on sisaanpaasymaksu,johon sisaltyy ohjelma,ruoka ja ilmaiset juomiset koko yöksi. Hinnat vaihtelevat tason mukaan.Halvimmat meidan kuulemamme oli 50-70 liiraa ( 25,35 euroa).

Olimme kavelleet jo pitkan matkan tata tuttua meren rantaa myöten hiljalleen.Kello tuli 23.00,ja nalkakin alkoi olla.Nuo kauniit ledvalot puissa vaihtoivat varia punainen-sininen-vihrea ja sekavari. Niitten takana oli ravintola,mista sai meidan pikkuruokaamme. Ekmek arasi tavuk (kanaa leivan sisalla).

Syödessa vierahti aikaa sen verran,etta kello laheni puolta yöta,ja Vuosi vaihtuisi.Rannalle oli jo keraantynyt ihmisia enemman,ja maisema vilkastunut. Kellon tulessa 24,niin muutamia pienehköja raketteja joku rantaravintola ampui, ihmiset hurrasivat,ja meilla on tapana antaa toisillemnme suukko,mika alkaisi uuden vuoden onnellisissa merkeissa.

Tuohon kellonaikaan ei enaan busseja kaupunkiin kulkenut,ja taksin hinta olisi aikalailla kallis,silla kilometreja olimme kavelleet paljon,ja matkaa kotiimme myös aika paljon.

Kiirettahan ei ollut,joten paatimme,etta saastamme taksirahat,ja kavelemme,jos jaksamme.

Niimpa alkoi kotimatka.

Nama kasi kuvaa ovat Antalyan todella vanhasta uimalasta,missa aikoinaan on monet kisat pidetty.Nyt tama on poissa kaytösta ja rappeutumassa pahasti.Milloin lie puretaan,niin en tieda.

Eraan puisto-ravintola-alueen vartijan työasu eilen illalla oli tama.

Kavelykadun valoja.Olimme jo tassa vaiheessa saapuneet keskustaan,ja kotiinkaan ei ollut enaan pitka matka.

Tassa vaiheessa olivat kylla minun jalkani  alkaneet sanoutua irti tasta hommasta.Mutta sisukas kun olen,niin mitas pienista.Kaupungilla oli vakea liikkeella,mutta ei mitenkaan tungokseen asti.Ja rauhallistakin oli.Ei hulinoita.

Kotiin saavuimme kello 02.30,ja olikin teen paikka.Tallainen oli meidan uuden vuoden vastaanottomme.Kaveltya tuli arviolta 15 kilometria,mutta tekipa hyvaa kipeista jaloista huolimatta.enemman vaan pitaisi kavella viikottain.