keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
TANAAN
Moottorisahan parinaa.Vihdoinkin saatiin esteetön naköala stadionille.
Vanhan asfaltin "syöja".Kateva,ja helppo tapa poistaa koneellisesti vanha asfaltti.Seka nopeasti tehty.
Kolinaa,parinaa ja pauketta saadaan viela kuunnella tovi.Vauhdilla kylla työt etenevat.Nytkin,kun tata kirjoitan,niin koneet kadulla työskentelevat.Pistan huomenna valiaikanakyman.Tuossa ylapuolella olevassa kuvassa oli viela paivalla tuo leivanmyyntikoju paikallaan.Nyt asken totesin,etta se on siita haipynyt.
Alkuviikolla oli hiukkasen enemman sapinaa.Mieheni vanhin poika tuli yllattaen sunnuntai-iltana Fethiyesta.Lahti eilen pois.Oli ihanaa nahda pitkasta aikaa,ja juttua riitti puolin,seka toisin.
Yhden suomalaisen ystavani kanssa kavimme tanaan pazaarilla,ja sitten meilla pazaarikaffeilla.Talla ystavallani ei ole taalla perhetta,joten tapaamme aika usein,ja vietamme aikaa yhdessa.
Sunnuntaina saan vieraan Suomesta.Olemme ystavystyneet 1980 luvulla..Silloin asuimme samassa kaupungissa.Myöhemmin muutimme molemmat eri kaupunkeihin,ja sitten mina Turkkiin.Yhteytta olemme pitaneet koko ajan,vaikka emme ole tavanneetkaan.Aivan ihana on nyt tavata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Voi kun kiva, että ystävä tulee kylään. Juttua luulisi riittävän!
Vihreatniityt:Todella ihanaa.Juttua kylla on monien vuosien verran,vaikka karryilla ollaan toistemme tapahtumista,koska yhteydenpitoa on yllapidetty.
Onpa mukavaa,että saat ystäväsi käymään:-) Ystävien vierailut ovat todella mukava juttu:-)
Nätti tuo sun bannerikuvasi ratikan kanssa.
Yaelian:Erittain ihanaa on saada ystava Suomesta vierailulle.Ohjelmaa on jo koko viikoksi.
Allu:Kiitos.Nappasin sen netista.Tykkasin kanssa kuvasta.On niin elavan naköinen.Luulen,etta otettu viime kesana.Antalyan keskustaa.Tuosta vasemmalta lahtee vayla(yksi monista)alas vanhaan kaupunkiin.
Kivalta näyttää bannerikuva! Tuntuu kuin seisoisin tuossa kadulla oikeasti.
Mukavaa varmaan sinulle ja ystävällesi molemmille tavata siellä Turkissa. Ihana kun ystävyys säilyy vaikka välimatka olisi pitkäkin!
Susanne:Kiitos.Tuosta tuntemuksesta vaan sitten tuumasta toimneen,ja toteuttamaan seisomista tuossa paikassa.Lahden oppaaksi kylla.
Kun silloin taman ystavani kanssa tutustuimme,niin olimme molemmat Kelan astmakuntoutuksessa.Asuimme samassa kaupungissa,ja tapasimme usein.Kun tiemme veivat erilleen,niin onn kulunut yli 15 vuotta,ja olemme tavanneet vain kerran.Mutta yhteys on sailynyt ja tuntuu,ettei noita vuosia ole valissa ollutkaan.
Lähetä kommentti