lauantai 28. marraskuuta 2009

TOİNEN JUHLAPAİVA

Nyt on sitten puolet juhlapaivista kulutettu. Tamakin paiva meni ulkosalla,mutta nyt olimme mieheni kanssa kahdestaan liikkeella.
Aamupalan laksimme syömaan ulos,ja siita sitten dolmuksella Antalyan lahella sijaitseville vesiputouksille (DÜDEN). Se on paikka,mihin mieheni vei minut ensimmaiseksi taalla Antalyassa,kun tutustuimmeSisaankaynnin lahella istuu invalidimies pyöratuolissa myyden pikkutavaraa.Han istui siina myös tanaan,ja istui silloin (15 vuotta sitten).Han on oppinut suomalaisilta turisteilta monta sanaa suomenkielta.Tanaan opetimme hanelle taas yhden sanan ,peipponen. Han myy pienia lintupillia,jonka aani muistuttaa,kun siihen puhaltaa,niin peipposta.Alykas mies,kun hanelle sanoo suomenkielisen sanan,niin han osaa sen heti kirjoittaa.














Taman virtaavan veden (kuva ylla) aarella olevassa ravintolassa istahdimme juomaan teeta.
Ylimmaisessa kuvassa olevien vesiputousten alle on luola,mista kasin paasee katselemaan putoavaa vetta,mutta nyt emme sinne menneet,koska siella on hyvin kosteaa,ja vetta tippuu niskaan koko ajan,niin nain talvella voi vilustua.
Kun tapasimme,ja olimme tuolla ensimmaista kertaa,niin kavimme siina luolassa olevaan puuhun sitomassa valkoisen nauhan.Niita oli puussa paljon.Kaikki rakastavaisten siihen kiinnittamia.
Kierrettyamme tuolla ,niin palasimme Antalyaan dolmuksella,ja menimme syömaan.



Antalyan ensimmaiseen ravintolaan,joka on perustettu 1885,kuten lehtileikkeesta nakee.Aivan alkuun tama ravintola oli  piyas-ja köfteravintola ( papusalaatti ja lihapulla).





On ollut koko ajan saman suvun hallussa,siirtyen aina isalta pojalle.Nyt kolmannessa polvessa.



Ravintola on saanut lukuisia kunniakirjoja maukkaasta ja tuoreesta ruoastaan.Ylla olevan viirin on lahjoittamut Antalyan kaupunki. Viirissa lukee "Antalya, makumestari.

Fethiyesta ovat lapset ja sukulaiset soitelleet toivottaen hyvaa juhlaa.Ulkona on oltu paljon,mika on oikein hyva asia.Jalat ovat kipeina kavelemisesta,kun kengat eivat ole olleet parhaat mahdolliset kavelyyn.Ja kavelty on myös paljon.
Viela kaksi juhlapaivaa jaljella,mutta meneeköhan laiskotteluksi,tieda hanta.

İhanaa viikonloppua teille,joilla ei tata uhrijuhlaa ole vietettavana.

Laitan nyt kuvat hiukan pienempina,kun se kannykkani kamera on epakunnossa,ja kuvista ei tule oikein hyvia variltaan.

4 kommenttia:

Karoliina kirjoitti...

Nuo Düdenin putoukset ovat aivan ihanat - varsinkin kesahelteilla varsinainen keidas vilvoittelua varten :)

Mukavaa loppubayramia teille, mina alan jo tahan lomailuun kyllastya...

mimmuli kirjoitti...

Etsimme putouksia..mutta ajoimme eksyksiin..hih. Harmitti kyllä, mutta seuraavala kerralla ehkä löydämme putouksille. ? =) Jos en otan sinut oppaaksi;)

Kiitos kauniista sanoista blogissani.

t, Mimmuli

Sateenkaari kirjoitti...

Karoliina: sateitten jalkeen,jos menee noille putouksille,niin ovat mahtavat.Nyt on ollut kuiva syksy,niin vettakin on vahemman.Mutta aina ne ovat mahtavat.Kesalla menee sinne luolastoon,putouksen alle tosi mielellaan.Nyt ei tehnyt mieli,kun ilma ei enaan kuuma ole.
Mimmuli: Harmi,ettette löytanee putouksille.Taallahan on kahdet putoukset,tuo DÜDEN ja sitten KURŞUNLU.Düden:in putoukset ovat paremmat.Kylla lahden mielellani oppaaksi.
Kiitos itsellesi,ystavaiseni.

Vihreatniityt kirjoitti...

Ompa kaunista.Miehesi on toipunut hienosti, kun jaksoi sinut viedä "retkelle".