sunnuntai 21. helmikuuta 2010

LAHTÖ LAHENEE


On tullut taas se aika vuodesta,jolloin Turkin armeija avaa ovensa uusille tulokkaille.
Mina en naita menoaikoja tieda,mutta sen kuulee ja nakee kaupungilla.




Eilen kuulin ensimmaisen kerran,ja tanaan uudelleen.Tuossa meilta naköetaisyydella on kadun risteys,mihin lahtijat parkkeeraavat autonsa ja moottoripyöransa keskelle katua tukkien liikenteen.Nousevat autoistaan kadulle tanssimaan ja huutamaan iskulausetta "EN BÜYÜK ASKER,BİZİM ASKER" ( suurin sotavaki,meidan sotavaki). Esitys kadun risteyksessa kestaa parisen minuuttia.Aani on kova,seka poikien suusta,etta autojen torvista lahteva.
Siita lahdetaan liikkeelle hyvin kova aanisesti.Autoissa on Turkin lippuja ja niita lippuja heilutellaan myös autojen ikkunoista puoliksi itse ulkona roikkuen.
Tanaan autoja ja porukkaa ei ollut kovin paljoa,mutta viime kesana oli niin suuria joukkoja liikkeella,etta poliisit seurasivat mukana vartioiden kaiken sujuvan hyvin.Poikia ei kuitenkaan esteta juhlistamasta nainkaan kova aanisesti armeijaan lahtöaan.
Kun lahtöaika koittaa,niin kodeissa yleensa pidetaan lahtöjuhla,mihin kuuluu myös rukoushetket lahtijan puolesta.
Turkissahan on myös vaarallisia paikkoja asepalveluun,kuten ita-Turkin rajaseuduilla.
Siella palveli myös mieheni poika kommandojoukoissa
Armeijaanlahtöpaivana omaiset ja sukulaiset,seka tuttavat ovat saattamassa poikia busseille(tai milla kulkuvalineella kukin sitten meneekin).
Me saatoimme pojan Fethiyessa,elokuussa 2008.Suurella joukolla sukulaisia kavelimme kotoa bussiasemalle rumpuja lyöden ja iskulausetta huutaen.
Kun lahdön hetki koittaa,niin se on suurten tunteitten paikka.Kukaan ei varmaan kuivin silmin ole poikaansa saattamassa.Moni itkee aaneen.
Normaali armeija-aika kestaa taalla 15 kuukautta.Yliopiston kayneilla se on hiukan lyhyempi.
Mieheni poika meni elokuussa.Alokas-ajan paatyttya lokakuussa oli kahden viikon lomalla.Sen jalkeen palveluspaikka vaihtui,ja se olikin kaukana.İrakin rajalla Sırnak:ssa.
Seuraavassa heinakuussa tuli kuukauden lomalle,ja sitten marraskuussa  paasi pois armeijasta.

17 kommenttia:

Heljä kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista. En ole ennen kuullut tuollaisesta innosta palvelukseen astumisessa. Kaunis tapa tuo lähtöjuhla ja rukoushetket. Minkä ikäisinä nuoret miehet palvelukseen astuvat, vai onko kuten Suomessa että riippu opiskeluista ja muista?

Vihreatniityt kirjoitti...

Voin vain kuvitella, että etenkin äideille on vaikeaa tuo lapsen lähtö.

nuheila kirjoitti...

Lähtöjuhla kuulostaa kauniilta tavalta.Pitkiä aikoja pojat joutuvat olemaan poissa kotoa.

Yaelian kirjoitti...

Täällä vähän sama juttu,saatellaan noin ja tunteet ovat pinnalla.Täällähän pojat menevät armeijaan 3 vuodeksi ja tytöt 2 vuodeksi.

Sateenkaari kirjoitti...

Helja:Turkkilaiset ovat erittain isanmaallista kansaa,ja armeijan kayminen on kunnia-asia.
20 vuotiaana mennaan armeijaan.Opiskeluitten vuoksi voi lahtöaikaa siirtaa.

Vihreatniityt:Aideille tottakait kaikkein vaikeinta.Kun viela ajattelee,etta juuri poikalapset ovat aitien "liikahoitamia".

Nuheila:Eika olla lomalla joka viikonloppu,niinkuin Suomessa.
Mita mieheni poika kehui armeija-ajastaan,niin ruokaa.Sanoi,etta oli todella hyvat ruoat.Eika mitaan muutakaan valitellut,vaikka siella rajalla oli miinoja haravoimassa.

Yaelian:Onpa teilla siella pitka armeija-aika.Onko tytöilla myös pakollinen armeija.?

sirokko kirjoitti...

Meillä hiljattain lyhennettiin parivuotinen armeija 18 kuukauteen. Aika riskialtis täälläkin, oikeita paukkuja joutuu usein käyttämään oikeisiin ihmisiin. Tuommoisesta saattohumusta en kyllä ole kuullut, jotain perhekeskeisiä ruokapitoja pidetään. Eikä nuoret mitenkään riemusta kilju lähteissään, päin vastoin.

Laura kirjoitti...

Sirnak on paha paikka, onneksi miehesi poika on päässyt pois sieltä hyvissä voineissa!Oma poikaystäväni on tällä hetkellä Sakaryassa palveluksessa, noin 3 kk jäljellä.. Onneksi tekee kisa dönemiä eli yhteensä vain 5 kk ilman lomia! Jos halua lomalle niin on 15 lomapäivää käytettävissä, mutta sitten joutuukin olemaan 15 päivää lisää palveluksessa...

En ole pahemmin kirjoitellut kommenteja aikaisemmin mutta olen seurannut blogiasi jo vuoden verran ja pidän siitä kovasti! Pieni esittely on siksi ehkä paikallaan.. Nimeni on Laura, olen suomenruotsalainen ja kotoisin Turusta mutta olen asunut 4 viimeistä vuotta Turkissa. Ensimmäinen vuosi Turkissa tein matkaoppaan töitä Alanyassa ja sen jälkeen rakkaus veikin Istanbuliin... :)

Terveisiä Suomen Turusta!

Sateenkaari kirjoitti...

Sirokko:Taallakin oli aikaisemmin tuo 18 kuukautta,mutta on lyhennetty.
Eivat taallakaan pojat riemusta kilju,vaan se kaikki humu on sita suurta rakkautta ja kunnioitusta isanmaataan kohtaan,ja nimenomaan ATATÜRK:ia,mihin jo ovat pienesta lapsesta asti oppinet ja kasvaneet.Kylla oli mieheni poikakin totinen,ja hiljainen lahtöiltanaan.
Olen kerran odotellut İstanbulissa bussiasemalla monta tuntia bussia,ja seurannut armeijaanlahtöa.Kylla siina tuli itsellekkin vakisinkin hyvin isanmaallinen olo.

Laura:İhanaa,kun saa uusia blogiystavia.Kiitos,etta olet seurannut blogiani,ja pidat siita.Ja kiitos,etta kommentoit.
İhanaa myös tutustua uusiin ulkosuomalaisiin,jotka asuvat taalla Turkissa.
Asutko nytkin Turkissa,vaikka poikaystavasi on armeijassa?
Sırnak on paikka,missa pelkaaminen ei auta.
Mieheni pojan palveluspaikka ei suinkaan ollut Sırnakin keskustassa,vaan poliisiasemalla vuoristossa.Poika pitikin kaikista vaikeampana sita,etta oli tavallaan ulkomaailmastya eristettyna koko armeija-ajan.Toki armeijakaverit olivat lasna.Mutta esim iltalomilla ei voinut lahtea kaupunkiin milloin vain,koska vaarat ovat siella aina olemassa.Tahallaan ei valtio sulje poikia ulkomaailmasta,vaan se on suojelukysymys.
Valtio on myös satsannut aika paljon poikien viihtyvyyteen.Mm uima-allas on kesaisin vapaa-ajan kaytössa.Ja paljon muuta.
Alku oli meidankin pojallemme vaikea,ja mika oli mielestani upeeta,niin upseeri otti kotiin yhteytta,ja kertoi tilanteen,seka pyysi pitamaan kotoa kasin yhteytta mahdollisimman paljon.
Suomessakin toimivat rajavartiostot,ja sama se on taalla,mutta olosuhteet vain ovat erilaiset.
Kiitos Turun terveisista,ja halaus taalta Antalyasta Turkuun.

ebrufin kirjoitti...

Minua helpotti suuresti pari vuotta sitten Turkissa lapimennyt paatös siita, etta armeijan kaynti kaksoiskansalaiselle kay Suomessakin:)Eli tulevaisuudessa tietenkin "olen lahettamassa" kuopusta Suomeen inttiin, niin saan nukuttua taalla yöni;)

Poika itse kylla sanoi kayvansa sen Turkissa, joten nuorena se isanmaallisuus alkaa:)

Sateenkaari kirjoitti...

Tuo paatös on ollut monelle Suomessa asuvalle turkkilaisellekkin helpotus.
Mutta ottavatkohan Suomen armeijaan ,jos ei asu Suomessa.En oikein usko,koska pitaa kuulua Suomen sosiaaliturvan piiriin.Mutta sosiaaliturvan piiriin kulumiseksi riittaa se puoli vuotta.Mielenkiintoinen seikka tuo.
Hyvin nakyy ulospain turkkilaisen nuoren isanmaallisuus kylla.
Saat olla ylpea pojastasi.

Sateenkaari kirjoitti...

Ebru:Katsoin mielenkiinnosta netista tuota armeija-asiaa,ja kylla se nin on,etta kaksoiskansalainen,joka on myös turkin kansalainen,niin on asvelvollinen Suomessa.Anomuksesta saa vapautuksen.Ja varmaan joutuu sita vapautusta anomaan siinakin tapauksessa,etta kay Turkissa armeijan.
Suomessa nayttaa asevelvollisuusika alkavan 18 vuotiaana ja paattyvan 60 vuotiaana.
Satutko tietamaan,mika vastaava loppumisika on taalla Turkissa?

Sateenkaari kirjoitti...

Mielenkiintosta.Luin ensin Ankaran suurlahetystön tiedotteen tuosta armeija-asiasta.Siina sanottiin tuo loppumisika 60 vuotta.
Aloin sita ihmettelemaan,ja luin sitten vikipediasta.Loppumisika on 30 vuotta.Mitahan tarikaa tarkoittanee tuo 60 vuotta.Onko se sitten sita,etta jos joku ei ole anonut vapautusta,niin asevelvollisuusika jatkuu tuonne 60 vuoteen.En tieda.

Marge kirjoitti...

Mielenkiintoista, niin erilaista kuin Suomessa. Omalla laillanhan se on jonkinlainen siirtymäriitti, miehuuteen..?
Huomaa jälleen, kuinka suvulla on siellä suuri merkitys.

Oikein mukavaa alkaunutta viikkoa sinulle!!:))

Halein, Marge

Sateenkaari kirjoitti...

Marge:Paljonkin erilaista,mita Suomessa,vaikka tarkoitusperat ovat samat.Jokaisessa kulttuurissa ja maassa on omat tapansa,ja myös lakinsa,jotka niin moneen vaikuttavat.
Suvulla on taalla suuri merkitys lahes kaikkeen.

Vastahalit,Marge,ystavain.

Laura kirjoitti...

Hei taas!

Olen Suomessa tällä hetkellä. :)
Minulla ei ole töitä Istanbulissa ja se tuntui jotenkin aika turhalta jäädä sinne yksin 5 kuukaudeksi kun poikaystäväni tekee asepalveluksensa, joten tulin tänne Suomeen joulukuussa. Täällä asustelen äitini nurkissa, käyn töissä ja yritän säästää vähän rahaa tulevaisuutta varten. Istanbulissa asuimme vanhassa ja huonokuntoisessa opiskelijakämpässä ja heitimme pois kaikka vanhat huonekalumme kun muutimme pois, joten vähän "starttirahaa" (ja ehkäpä ceyiz-rahaa..) tulee ehdottomasti tarpeen keväällä kun on edessä muutto uuteen kotiin! :)

Kuinka kauan sinä olet asunut Turkissa? Ymmärsin että te olette asuneet Fethiyessä aiemmin?

Jos kiinnostaa niin voit vilkaista sitä, vaikka kirjoitankin ruotsiksi! :)

Halauksia takaisin sinne Antalyaan!

Sateenkaari kirjoitti...

Hei Laura:Olisihan se ollut aika yksinaista,kun mies on armeijassa.Kuluu aikakin paremmin varmaan Suomessa.
Onneksi olkoon jo etukateen tulevalle.
Ollaan oltu naimisissa 15 vuotta,ja siita ajasta valilla asuttu myös Suomessa.Arviolta sellainen 7-8 vuotta Turkissa yhteensa.
Antalya on ollut meidan asuinpaikkamme,mutta kun viimeksi muutimme Suomesta vuonna 2007 tanne,niin ajattelimme kokeilla Fethiyeta,koska siella ovat melkein kaikki mieheni sukulaiset.
İhana pieni ja kaunis kaupunki,mutta meille liian pieni.Ja oli ainoa suomalainen siella.Muun maalaisia kylla asuu.
Antalyassa on messuja ja tapahtumia jne.Fethiyessa ei juurikaan mitaan.
Kayn katsomassa blogiasi.
Terveiset Turkuun.

Sateenkaari kirjoitti...

Laura:Kavin jattamassa blogiisi kommentin,mutta en tieda,onnistuiko,koska en osaa ruotsia.
Kiva blogi sinulla,ja ihanat kuvat.