
SUVAİTSEVAİSUUS,siitahan tassa onkin ehkapa kyse. Yksi tarkea asia,mita Ramazankuukausi meille haluaa opettaa,on juuri suvaitsevaisuus.
Tama oli ajatuksissani eilen illalla paallimmaisena,kun vietimme Ramazanfestivaalialueella useita tunteja .Kotiin palasimme vasta pitkalle yli puolenyön.
Kavelimme hiljalleen lapi ostoskojujen,lasten (ja isompienkin) pienen huvipuiston,monien pikkuruokaa ja makeaa tarjoavien kojujen ohi kohti alueen esiintymislavaa.

Saavuttuamme paikalle siella oli runsaasti vakea,mutta löysimme itsellemme istumapaikat helposti.
Meneillaan oli (kuva ylla,mutta huono,kun liian kirkkaat valot) İlahi-konsertti,joka on İslamilaista,uskonnollista musiikkia.
Rakastan tata musiikkia ja sen kuuntelemista.Se menee sielun sopukoille saakka.
Tata olisi mahdollista kayda kuuntelemassa joka paiva ennen paaston paatösateriaa.Eilen esitys oli myös myöhemmin illalla.
Antalyan kaupunki on tuottanut esiintyjat muualta.Kaikki esiintyjat ovat kuuluisia,ja osaavia taitajia.

Olimme tulleet katsomaan edellisessa postauksessani kertomastani Mevlevi-esityksesta.
Ensimmaisen kerran taman nain,ja taytyy sanoa,etta vaikka ryhma oli nyt pieni,niin esitys oli vaikuttava.
Ryhma tuli lavalle hiljaa ja hitaasti liikkuen,yksi kerrallaan,toinen toistaan tervehtien kumartamalla.Vaatetus oli niin soittajilla,kuin pyörijöillakin musta.Korkeat huopapaahineet paassa.Pyörijöita oli viisi,ja heidan johtajansa.
Esitys alkoi,ja paattyi rukouksella.
Esityksen alkaessa pyörijat ottivat mustan kaavun paaltaan pois,ja esiintymisasu on valkoinen.
İhmetella taytyy,ettei yhdenkaan paa mene pyöralle tuossa esityksessa.Se on pyörimista paikallaan niin,etta toinen jalka on koko ajan lattiassa kiinni,ja toisella jalalla otetaan vauhtia pyörimiseen.Kun pyöriminen taukosi,niin esiintyja ei edes horjahtanut. Kerrallaan pyöriminen kestaa lahes 10 minuuttia.

Kerroin tuossa alussa,etta ajattelin eilen illalla hyvin paljon suvaisevaisuutta.
Alkuun oli minullakin sellainen tunne,ettei tama koko Ramazanfestivaali sovi tahan kuukauteen.Nyt tulin toisiin ajatuksiin.
Kun olen tutustunut tarjolla olevaan ohjelmaan,ja alueen kokoonpanoon,niin taytyy sanoa,etta on hyvin toimiva.
Ramazankuukaudella on oma tarkoituksensa,ja omat tapansa,joita pitaisi noudattaa.Me kaikki olemme myös erilaisia,ja erilaisia myös uskomme suhteen.Suhteemme uskontoon on jokaisen omakohtainen asia.
Tuo festivaalialue on hyvin suuri.Kun olimme eilen tuossa uskonnollisessa annissa mukana,niin kaikki muu,mika alueella on,ei ollut mitenkaan hairiöksi.Kauppakojut,huvipuisto ja muut tallaiset on taysin erillaan toisistaan.Nain ei kukaan hairiinny.
Alueella on jokaisen suuntaukseen tarjottavaa.On ihmisia,jotka haluavat olla mukana noissa uskonnollisissa asioissa.Mutta eivat kaikki.Taalla asuu myös sellaisia,joilla on joku muu uskontohaara,kuin İslam.Myös turistit.
Jotta kaikilla olisi hyva olla tana kuukautena,ja kaikille löytyy jotain omaan elamaan sopivaa,niin aivan upeasti on Antalyan kaupunki taman jarjestanyt.
Demokraattisuus ja hyvaksynta toisen erilaisuudesta on suuri asia.Ketaan ei saa pakottaa johonkin muottiin.Ei edes uskonnon varjolla.Olen tata mielta,vaikka itse rakastan sita harrasta puolta Ramazankuukaudessa,ja sen viisauksia.
Kun tuolla alueella vietimme monia tunteja,niin yhtaan ainotta humalaista ei nakynyt,eika alkoholi haissut ohi kulkiessa.
Olen taman saman huomannut myös katukuvassa.Kylla tama kuukausi on suuremmalle osalle kuitenkin se Pyha,ja kunnioitettava kuukausi.Kaupungissa on selvasti nahtavissa hiljentyminen.
toinen asia,minka pistin merkille eilen illalla,oli se,etta ihmiset liikkuivat hyvin rauhallisesti,ja maltillisesti.Kukaan ei juossut taikka huudellut.Lapset(suurin osa) kulkivat vanhempiensa kanssa kadesta kiinni pitaen.
Joten suvaitkaamme myös tana Ramazankuukautena toistemme erilaisuus ja ajatukset.
İhanaa alkavaa viikonloppua!