perjantai 13. elokuuta 2010

MİTEN USKONTO VAİKUTTAA ELAMAANİ,osa 1

Nyt vihdoin paasen toteuttamaan Minnan pyyntöa siita,etta miten uskonto vaikuttaa elamaani.
Jaan postauksen kahteen,taikka useampaan jaksoon,jotta ette kyllastyisi lukiessanne.

Olen lapsesta saakka ollut jollain tavalla,ja jossain suhteessa uskonnollinen.
Jo aitini opetti minulle iltarukouksen "Levolle laskeun luojani",jonka opin lukemaan jokaisena iltana.
Kun tulin aikuisikaan,niin rukouksen muoto muuttui,mutta iltarukous sailyi elamassani.
Synnyin,ja kasvoin evankelisluterilaisessa kodissa.
Kotini ei kuitenkaan ollut mitenkaan erityisen uskovainen,vaikka aitini iltarukouksen opettikin.Kirkossa kavimme juhla-aikoina.
Koulun aloittaessani aloitin kaymaan myös seurakunnan tyttökerhossa,mika jatkui murrosikaan saakka.
Uskonto oli ja eli jossain sielun ,seka sydammen sopukoissa,mutta ei ollut kovin nakyvasti elamassa esilla.
Lapsilleni opetin ne hyvat perusasiat.

Elama oli heitellyt sinne sun tanne,ja eraana paivana olin asian edessa,etta vaihtaisin uskontoani.
Olin avioitunut muslimimiehen kanssa,ja sen tuomat asiat kiinnostivat.Myös uskonto.
Mieheni ei minua tahan mitenkaan kehottanut.Se ajatus vaan tuli jostain,ja kyti sydammessani.
Lainasin kirjastosta Koraanin,ja muuta islaminuskoa koskevaa kirjallisuutta.Ja tietenkin sain mieheni ja hanen ystaviensa kautta myös tietoa.
Kaupungilla kaydessani kavelyreittini kulki usein kirkkoherranviraston ohitse.Siita kulkiessani minulle alkoi tulla hyvin voimakas tunne(joka kerta),etta pitaisi menna eroamaan kirkosta.
Tunne ei jattanyt rauhaan,ja eraanan paivana,kun taas olin kirkkoherranviraston edessa,niin vain kavelin ovesta sisaan,ja papin puheille.Kerroin papille rehellisesti,etta haluan vaihtaa uskontoani.Pappi oli aivan ihana ihminen,ja ymmarsi.Nain siis erosin kirkosta.

Jatkuu

17 kommenttia:

Minttuli kirjoitti...

Kiitos tästä postauksesta. Mielenkiinnolla odotan jatkoa. Itse kuulun kai siihen tapakristtyjen suureen joukkoon. Kasvanut olen körttiläisalueella. Eri uskonnot kiinnostaa kulttuurisesti.
Hyvää ramadanin jatkoa ja elokuuta

Marge kirjoitti...

Heissan!:)

Milenkiintoista seurata tätä asiaa. Olen ev.lut. ja usko on minulle kans tärkeä asia:) Sydämen luottamus Jumalaan. Olenko ymmärtänyt oikein, että Koraanin mukaan Jeesus oli profeetta, mutta ei Jumalan Poika? Onko muita eroavaisuuksia? Niistä varmaankin kerrot myöhemmin;)

Sinulle oikein mukavaa viikonloppua!!:) Täällä helteet jatkuvat....

Halein, Marge

Yaelian kirjoitti...

Mielenkiintoista lukea tästä miten uskonto vaikuttaa elämääsi ja miten olet päätynyt muslimiksi.

Karkki kirjoitti...

Oi, tosi mielenkiintoinen postaus ja minäkin odotan innolla jatkoa :D Aivan valtaisan kaunis kuva muuten tuossa bannerissa. Siinä on aivan ihanat värit! Iso halaus!

Johanna kirjoitti...

Näyttääpäs jotenkin tutulta tuo kirkko ;)

Mekin luemme pikkuneidin kanssa iltarukouksen joka ilta.

Anonyymi kirjoitti...

Assalaamu aleikum sisko,

Todella kiinnostavaa saada kuulla miten palasit islamiin, masha Allah! Minakin uskoin lapsesta saakka Jumalaan ja rukoilin vain Hanta enka Jeesusta, kuten kristityt tekevat. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen kummemmin, kunnes sitten sain kuulla islamista ja ymmarsin etta nain olin aina lapsesta saakka uskonut sydamessani ja etta nyt vasta sain siita tietaa, kiitos siita Jumalalle. Ensimmainen kaskykin kuuluu "Mina olen Herra, sinun Jumalasi. Ala pida muita jumalia". Islamin uskontunnustus kuuluu "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hanen profeettansa". Myos Jeesus seka hanta aikaisemmat profeetat ovat Jumalan profeettoja ja aina opettaneet saamaansa viestia siita, etta on yksi Jumala jota meidan tulee palvoa ja ylistaa. Taten islam on ollut aina olemassa ja Jumalaan uskova, Hanen tahtoonsa alistuva ihminen on muslimi. On tarkeaa etta kerromme ihmisille islamista. Jokainen voi itse paattaa ottaako viestin vastaan vai ei, silla Koraanissakin sanotaan "Uskonnossa ei ole mitaan pakkoa. Oikea tie on selvasti erotettu harhateista, ja se joka turvaa Jumalaan, tarttuu lujaan kadensijaan joka ei murru".

Maria

Sateenkaari kirjoitti...

Minttuli:Kiitos,uusi ystavain.Jokaisella on oma vakaumuksensa,jota minun mielestani pitaa kunnioittaa.
Uskonnoilla on todellakin myös se kulttuurellinen puoli.

Marge:Kylla olet oikeassa.Koraanin mukaan Jeesus oli profeetta.Syntyi neitseellisesti Jumalan lahettamana.
Eroavaisuuksia tietty on,muterittain paljon on myös yhtalaisyyksia.
Koraani on kirja (samoin kuin raamattukin)Jota lukemalla oppii aina lisaa ja lisaa.Asioitten sisaistamiseen tarvitaan lukuisia lukemiskertoja.
Meilla kanssa on nyt kuumaa ja kosteaa.Joka ilta tuuli tyyntyy,ja silloin kosteuden aistii hyvin.
Vastahali.

Yaelian:Aihe sopii hyvin postattavaksi nain ramadanin aikaan.

Karkki:Bannerin aihe on "İslam",ja otettu netista.
Vastahali sinnekkin.

Susanne kirjoitti...

Mielenkiinnolla seuraan näitä postauksiasi uskonnosta!
Kirkko kuvassa on tutun näköinen:)

Susadim kirjoitti...

Minulta ei kirkosta eroaminen tapahtunut noin hienosti. Nykyäänhän sen voi hoitaa netissä, mutta ennenhän piti käydä papin puheilla kirkkoherranvirastossa. Pappi puhui aivan kamalia ja uhkaili jos vaikka millä pahalla.

Hyvää ramadania!

Anonyymi kirjoitti...

Mina erosin kirkosta vanhempien luvalla jo yla-asteella enka halunnut menna rippikouluun. Sanoin silloin ettei minun uskoni Jumalaan ole kiinni siita, etta olen jossakin kirkon listalla. Jotkuthan kuvittelevat, etta jos ei kuulu Suomen ev-lut. kirkkoon niin ei muka usko Jumalaan tai ole uskonnollinen ihminen, ihan kuin se olisi kuulumisesta ja veronmaksusta kiinni.

Kuitenkin halusin kayda koulussa yha tavallisilla uskonnon tunneilla, uskonto oli lempiaineeni ja pidin keskusteluista joita siella kaytiin uskon asioista. Muistan kun kerran opettaja sanoi, etta tassa luokassa on joku jolla on uskonnosta numero 10 eika edes kuulu kirkkoon.. Veti hiljaiseksi joitakin oppilaita, itse olin vaan iloinen siita ettei opettaja kuitenkaan paljastanut etta se olin mina.. Kun olin viela sellainen hiljainen ja ujo oppilas.
Lopulta sitten, alhamdulillah, Jumala johdatti minut islamin uskoon, uskomaan yhteen ainoaan Jumalaan silla Haneen olin aina uskonutkin.

Maria

Laura kirjoitti...

Rauhallista ramazania myös teille, ja kiva lukea kokemuksistasi! Ramazan ei todellakaan ole sama asia viettää täällä Suomessa kuin Turkissa. Toivon mukaan saan viettää Bayramia Turkissa jälleen..!

Hyvää viikonloppua!

Maikku kirjoitti...

Rmandan rauhaa sinulle!! Sama historia meillä samanikäsillä lapsuuden yastävillä elämänkirjossa.Minulle uskonto on tärkeä asia ja ulkomailla eletyt kymmenet vuodet on opettannut eri uskonnot, joita kunnioitan vilpittömästi, itse jatkan lapsuuteni kasteessa!Sisareni Pirkko seuraa myös sivujasi, mutta kuva tuli X-si ku yritti liikoja!? Oli viikon täällä ja nyt kotonaan omalla koneella laittaa kuvan näkyviin...kait...yrittää ainakin!? Olemme paljon yksissä, eläkkeläiset, mukavaa!

Sateenkaari kirjoitti...

Susanne:Kiva,etta olet mukana seurailemassa.Kirkko on takuulla sinulle tuttu.Jyvaskylan kirkko.

Susadim:Olipas sinulla vaikea pappi.
Minulle pappi puhui tosi kauniisti.Jopa siihen suuntaan,etta on varmaan arkielamankin kannalta hyva,etta molemmilla puolisoilla on yhteinen uskonto.
Ja aina muistan sen,miten han sanoi,etten ole Jumalaa vaihtamassa,vaikka uskontoani vaihdankin.İhana pappi.Vahinko,etten muista hanen nimeaan.

Maria:Mina olen samaa mielta kanssasi,ettei ihmisen usko ole (eika saa olla) kiinni aineellisesta(raha,nimi jossain kirkonkirjoissa jne),vaan uskon pitaa olla siella sydammessa.
Myös jos jollain ei sita uskoa ole,niin sekin on aivan hanen asiansa.

Laura:Kiitos,ystavain.
Toivon,etta paaset jo bayramiksi Turkkiin.

Maikku:Kiitos,ystavani.
Olin iloisesti yllattynyt,kun huomasin,etta olit lukijani.Ja sinulla on mahtava blogi itsellasi.İhanaa,etta pirkko on myös mukana lukemassa postauksiani.
Halit siine Suomeen taalta kuumasta Antalyasta.

Minna kirjoitti...

Heippa ja siunattua Ramadania. Terveiset jo hieman viileämmästä Suomesta, reilun viikon kuluttua Istanbulin kautta Saudeihin.

Lämmin kiitos postauksesta! Mielenkiintoista lukea tästä aiheesta, kun se koskettaa omaa itseä niin läheltä. Ehdin onnekseni kokea Ramadania myös tässä Pyhässä Maassa, loma loppuu juuri sopivasti. Jatkoa odotellen,
Halituksin Minna

Sateenkaari kirjoitti...

Minna: Toteutin pyyntosi tasta postauksesta nyt vasta Ramadanin aikaan,jolloin aihe on lahempana myös monia lukijoitani.
İhanaa,etta saat olla osan Ramadanista Saudeissa.
Vastahalit.

marke kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista postauksista Sateenkaari....ai tuo on Jyväskylän kirkko - vähän tutulta näytti minunkin silmiini ja ei ihme, sillä entisenä jämsäläisenä olen tuosta monet kerrat ohi kulkenut Jyväskylässä käydessäni :)

Sateenkaari kirjoitti...

Marke:İhanaa,etta olet kiinnostunut aiheesta.
Ja mina jo lapsena leikkinyt tuon kirkon kupeessa puistotadin hoivissa.