Maaliskuun alussa nousin lentokoneeseen kohteena Suomi.
Ensimmaisena sain kohdata "lumen ja pakkasen", joista en kovastikkaan valita. Mutta kauniitahan lumiset maisemat ovat. Siita ei paase mihinkaan.
Loman ensimmainen tarkoitus oli, etta paasin osallistumaan lapsenlapseni ripillepaasyyn. Nama juhlat juhlittiin heti loman alussa.
"Syöminen" oli asia, milta ei voinut valttya. Oli thaimaalaista, ihanan miniani tekemaa
Siskolla mahtavat tarjoilut.
Mies vei ulos syömaan ja miten ollakkaan, niin kebabia.
Myös ystavat kutsuivat ruokapatojen aareen turisemaan. Kiire oli melkoinen, eika kaikkia kutsuja voinut mitenkaan toteuttaa.
Eihan Suomiloma ole mitaan ilman herkutteluakaan. Ja tietenkin Fazerilla.
Tampereen ja Jyvaskylan jalkeen viimeinen viikko vierahti Helsingissa. Aurinko paisteli lahes koko kuukauden. Mutta vuodenaikaan nahdenhan maaliskuu oli Suomessa tavallista kylmempi.
Ensimmainen lapsenlapsenlapsenikin syntyi lomani aikana. Loppupuolella, joten ei ollut mahdollisuutta lahtea Vaasaan pikkuista katsomaan. Taytyy tyytya vain valokuviin.
Yhteenvetona voisin sanoa, etta aivan ihanaa oli saada viettaa aikaa rakkaittensa kanssa. Mutta muuten ei Suomi ole edelleenkaan minun juttuni.
Mukaan kotiin ei lahtenyt juustoja, ei ruisleipaa, ei salmiakkia, ei suklaata. Vaan kavelykengat, lampömittari, kipukoukku ( erittain hyvaksi todettu) ja kimppu tekokieloja.
Nyt herasikin hyvin vahvana ajatus, etta olisi aika alkaa lomailemaan jossain muualla,kuin Suomessa. Turkistakin löytyy paljon katsastamattomia paikkoja, jotka haluan nahda.
Sanoinkin laheisille, etta on heidan vuoronsa matkustaa "meille". TERVETULOA.
Mukavaa alkanutta huhtikuuta, ystavat kaikkialla.















